Max Tallberg
Liberaalia demokratiaa on esitetty historian päättäväksi politiikan muodoksi: malliksi, joka voitaisiin ottaa käyttöön globaalisti ja joka samalla päättäisi eri yhteiskuntamuotoihin liittyvän vastakkainasettelun ja siihen liittyvän vertailun. Vaikka näin ei käytännössä ole tapahtunut, on tämä yhteiskuntamalli osoittautunut toimivaksi ennen kaikkea sen takia, että siinä kansalaiset saavat aidon vapauden toimia ja rakentaa omaa elämäänsä paremmaksi ja omannäköiseksi. Nykyisin liberaali demokratia onkin se demokratian muoto, joka usein on esillä ja jota laajasti kannatetaan. Se nostaa esiin yksilön vapaudet ja oikeudet, niin mielipiteen vapauden kuin vähemmistöjen oikeudet. Samaan aikaan sen keskeisenä ajatuksena on myös vielä laajemmin puolustaa kaikkien yhtäläistä ihmisarvoa ja yhdenvertaisuutta. Kansan tahto tulee siinä myös esiin vapaissa ja säännöllisissä vaaleissa ja yhtäläisessä äänioikeudessa. Näiden suhteen tulee kuitenkin löytää tasapaino: kansan tahto ei voi vaikuttaa rajattomasti yksilöiden vapauteen ja yksilön oikeudet eivät voi estää yhteistä etua. Myös legitimiteetti ja tehokkuus muodostavat toisen jännitteen. Päätösten pitää perustua kansan tahtoon mutta ne eivät kuitenkaan saa olla irrationaalista tai sotia valtion intressejä vastaan. Nostan erityisesti tämän kysymyksen esiin tässä ja seuraavassa tekstissäni.
Näistä jännitteistä huolimatta liberaalia demokratiaa voidaan edelleen pitää oikeana ja toivottavana yhteiskuntamuotona nykymaailmassa. Esimerkiksi demokratioiden menestys ja niiden mahdollistama kansalaisten hyvinvointi antavat tähän liittyen painokkaan viestin. Demokratia puolustaa myös tehokkaammin taloudellisia ja muita kansalaisten oikeuksia verrattuna muihin yhteiskuntamuotoihin. Demokraattiset maat ovat myös keskimäärin vauraimpia. Maailman parhaat asuinmaat yksilöiden näkökulmasta ovat myös verrattain demokraattisia. Samoin se, että maailman kansalaiset lähes universaalisti toivovat demokratiaa, puoltaa näkemystä siitä, että se on myös tavoiteltavan arvoinen yhteiskuntamuoto.
Kaikista näistä ilmeisistä eduista huolimatta demokratia ei kuitenkaan nykypäivänä ole globaalisti voimissaan tai myötätuulessa. Voitaisiin myös esittää, että se ei ole onnistunut vastaamaan nykypäivän suuriin haasteisiin – esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja populismin uhkiin, sekä nykypäivän aseellisiin konflikteihin ja kapitalismin synnyttämiin ongelmiin. Näin ollen on paikallaan esittää, että demokratiaan voitaisiin myös nykypäivänä tehdä parannuksia. Sitä pitäisi ennen kaikkea vahvistaa ja puolustaa, mutta siihen voitaisiin myös tehdä muutoksia, jotka tekisivät sen toimivammaksi nykymaailmassamme. Tässä ja seuraavassa tekstissäni keskityn ennen kaikkea näihin muutosehdotuksiin.
Kun demokratian kehittämistä pohditaan, on myös aluksi paikallaan nostaa esiin kysymys siitä, onko demokratia arvokasta itsessään vai vain väline, jonka kautta luodaan hyvinvointia ja toimiva yhteiskunta. Oma näkemykseni on, että demokratiasta löytyy paljon elementtejä, jotka ovat itsessään arvokkaita ja joita ei missään olosuhteissa tule hylätä. Mutta kun tarkastellaan demokratiaa kokonaisuutena, voidaan esittää, että se on samaan aikaan myös väline paremman maailman rakentamiseen, ainakin tietyiltä osin. Keskeistä on tässä yhteydessä kysymys siitä, tuottaako demokratia aidot edellytykset hyvään tai parhaaseen mahdolliseen päätöksentekoon. Tähän liittyen ehdotankin, että demokratiaa pitää puolustaa, mutta että sitä myös tietyiltä osin voidaan koko ajan parannella ja kehittää. Tämä pätee varsinkin, kun tarkastellaan juuri poliittista päätöksentekoa. Voidaankin ajatella, että demokratiaa kehittämällä siitä voidaan myös luoda väline, joka johtaa vielä parempiin ja toivottavampiin tuloksiin nykytilanteeseen verrattuna.
Toinen keskeinen demokratiaan liittyvä taustakysymys on huomio siitä, että se on nykyään ainakin tietyiltä osin amoraalinen järjestelmä. Tällä tarkoitetaan sitä, että kansan enemmistön tuki tiettyyn päätökseen liittyen voi monesti riittää tuon päätöksen legitimoimiseen ilman, että otetaan kantaa päätöksen taustalla oleviin arvoihin. Nykypäivänä tähän tulisikin tulla muutos. Tulisikin kiinnittää huomiota ja myös vaatia sitä, että kaikki demokratioissa tehdyt päätökset ovat moraalisesti kestäviä. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen voisivatkin tarjota ratkaisun demokraattisen politiikan nykyiseen amoraalisuuteen. Demokraattisten päätösten tulisikin aina kunnioittaa ihmisoikeuksia. Samaan aikaan ne voisivat myös toimia demokraattisen päätöksenteon eräänlaisena pohjana. Esimerkiksi kuolemanrangaistus olisi tällaisesta ihmisoikeuksien arvojen näkökulmasta poliittinen päätös, joka tulisi tulevaisuudessa kieltää kaikissa maailman maissa. Demokratian amoraalisuuden sijaan meidän tulisikin liittää siihen perustavanlaatuisia, universaaleja arvoja, kuten ihmisoikeuksiin liittyen on jo tapana. Demokratiaan liittyvät arvot – etenkin ne, jotka voidaan siis liittää universaaleihin ihmisoikeuksiin – ja siihen liittyvä laajempi yhteiskuntamalli, kuten olen ne aiemmissa teksteissäni nostanut esiin, ovat samaan aikaan lopulta oman näkemykseni mukaan pohjimmiltaan ne asiat, jotka ovat demokratiassa arvokkaita itsessään. Ne tekevät samaan aikaan myös pohjimmiltaan demokratiasta toivottavan yhteiskuntamallin, myös tavallisen kansalaisen näkökulmasta.
Samaan aikaan demokratioihin liittyvä toinen suuri haaste liittyy vielä laajemmin juuri siihen, millaisia päätöksiä ja miltä pohjalta niitä demokratioissa tehdään. Olen esittänyt aiemmin, että tähän liittyvien haasteiden juurisyy on juuri kansalaisten äänestyspäätökset, etenkin silloin, kun heidän yhteiskunnallinen tietämyksensä ei ole toivotulla tasolla. Näin ollen, kun pohditaan demokratiaan liittyviä parannusehdotuksia, tulisi meidän erityisesti nostaa esiin kansalaisten asema päätöksentekoon liittyen. Demokratian arvot ja siihen liittyvät yhteiskunnalliset toiminnot, toimijat ja vapautta painottavat järjestelmät ovat itsestään selvästi puolustettavan arvoisia, mutta muuten voidaan pohtia sitä, voitaisiinko demokratiaa jalostaa, kehittää ja vahvistaa.
Tähän liittyen tärkeä havainto on juuri se, että demokratian yksi keskeisimmistä kysymyksiä on sen suhde valtaan. Nykydemokratioissa valta palautuukin lopulta kansalaisille. Valtaan liittyvä keskeinen historiallinen opetus on myös se, että sen liika keskittyminen johtaa aina suuriin riskeihin ja usein myös epätoivottuihin kehityskulkuihin. Tästä syystä tämä tulisikin aina välttää. Kansanvalta ja siihen liittyvä vallan kolmijako-oppi ovatkin tähän liittyviä keskeisiä ratkaisuja, joita olen jo aiemmassa tekstissäni kuvaillut.
Vaikka vallan hajauttaminen on väärinkäytösten välttämiseksi ehdottoman tärkeää, voidaan nykypäivän maailmantilanteeseen liittyen kuitenkin myös esittää, että tietyissä kysymyksissä tarvittaisiin nykyistä painavampaa vallankäyttöä, tai ainakin päättäväisempiä poliittisia tekoja. Nämä kysymykset liittyvät ennen kaikkea globaaleihin uhkiin vastaamiseen, kuten ilmastonmuutokseen, luontokatoon ja luonnonresurssien kestämättömään käyttöön, mutta myös globaaleihin mahdollisuuksiin, kuten tekoälyn globaaliin kehittämiseen ja sen valvontaan, tai universaalin politiikan kaltaisiin globaaleihin uudistuksiin, joiden myötä taattaisiin globaalisti kaikkien maailman kansalaisten hyvinvointi ja globaali yhteistyö, joka edesauttaisi tätä.
Samaan aikaan, kun tällaisia välttämättömiä päätöksiä tulisi tehdä, on myös paikallaan todeta, että nykypäivän maailma ei välttämättä vielä tarjoa edellytyksiä tähän. Keskeisenä ongelmana onkin juuri se, kuten edellisissä teksteissäni nostin esiin, että monet demokratioissa elävät tavalliset kansalaiset eivät omaa tarpeeksi suurta tietotaitoa oikeiden päätösten tekemiseen, samaan aikaan, kun populistiset poliittiset toimijat saavat monet keskittymään vääriin asioihin tai tietoon, joka ei perustu totuudellisiin näyttöihin tai yksityiskohtiin, jotka ovat räiketä yksinkertaistuksia. Ehkä meidän tulisikin nykymaailmassa keskittyä vahvemmin luomaan malleja, jotka mahdollistaisivat sellaiset poliittiset päätökset, jotka olisi tehty rationaalisesti ja totuudelliseen tietoon pohjautuen, ja jotka olisivat kestäviä arvojen näkökulmasta, tai vähintään estää väärien päätöksien teko tai vääränlaisten päättäjien pääsy valta-asemiin.
Meidän tulisikin mahdollistaa oikeanlaisten päätösten mahdollistamat rakenteet ja mekanismit ilman, että niihin liittyviä valta-asemia käytetään väärin. Tämä on nyky-yhteiskuntien eräs keskeinen haaste. Sitä on kuitenkin pohdittu jo historiassa, esim. Rousseaun toimesta. Keskeisenä haasteena on juuri taata oikeanlaisten päätösten mahdollistaminen, mutta saada ne aikaan ilman yksinvaltaa. The Economist-lehti on esittänyt tähän liittyen, että on keskeistä taata vapaus tehdä virheitä, mutta sen jälkeen oppia niistä. Olen myös itse sitä mieltä, että tätä ajatusta ei voi sivuuttaa – ei ole toivottavaa, että ulkoapäin saneellaan, millaisia päätöksiä tulisi tehdä, vaan ratkaisuja tulisi pohtia avoimesti ja yhdessä. Lisäsisin tähän ajatukseen liittyen kuitenkin vielä vaatimuksen siitä, että sellaiset päätökset, jotka ovat ilmiselvästi vääriä tai ilmiselvästi väärien ihmisten tekemiä, tulisi kuitenkin pystyä estämään. Palaan tähän ajatukseen vielä seuraavassa tekstissäni.
Vahvemman valta-aseman väärinkäyttö on niin suuri uhka, että moni varmasti esittäisi, että valtaa ei siitä syystä koskaan tulisi keskittää liikaa, vaan että kehityksen tulisi olla aina ennen kaikkea päinvastainen. Samaan aikaan nykymaailman tulisi kuitenkin mahdollistaa helpommin päätökset, jotka tutkitun tiedon tai arvoihin liittyen – esimerkiksi ihmisoikeuksien tai ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun osalta – tulisi tehdä.
Demokratian eräs suuri haaste onkin juuri se, miten hyville päättäjille annetaan enemmän valtaa mutta haitallisten vallankäyttöä vähennetään tai se estetään. Haasteena on tietenkin jälleen kerran etenkin tämän erottelun tekeminen: milloin voidaan tietää, onko joku päätös oikea tai joku henkilö soveltuva päättäjäksi? Kun tarkastellaan maailmanhistoriaa, on siihen varmasti eniten vaikuttanut tekijä se, että väärät ihmiset ovat liian usein hakeutuneet valta-asemaan ja myös saavuttaneet ne. Tähän pitäisikin nykypäivänä puuttua ja tämä kehityskulku estää. Toinen haaste on ollut historiassa ja vielä nykyäänkin se, että valta usein muuttaa ihmisyksilöä. Näin ollen vastahakoisesti valta-asemaan hakeutuvat ovatkin parhaita johtajia, sillä valta ei samalla tavalla muuta tai turmele heitä, kun heitä verrataan sellaisiin johtajiin, jotka hakeutuvat johtajiksi vallan itsensä takia.
Vallan väärinkäytön ennaltaehkäisyyn liittyen on joka tapauksessa jo olemassa aiempia, hyviksi todettuja keinoja. Juuri vallan kolmijako-oppi on ilmeinen tällainen keino. Demokratian vallan väärinkäytön ongelma voitaisiinkin tulevaisuudessakin ratkaista esittämällä vaatimus useamman riippumattoman toimijan hyväksynnästä tiettyihin poliittisiin päätöksiin liittyen, mahdollisesti vielä useamman kuin nykyään. Samaan aikaan näillä yksittäisillä ja riippumattomilla toimijoilla voisi olla myös enemmän valtaa. Oikeuslaitoksen asemaa voitaisiin tähän liittyen tulevaisuudessa korostaa, samoin kuin jokaisen maan perustuslain. Universaaleihin ihmisoikeuksiin perustuva ajattelu tulisi jälleen myös olla keskeisenä pohjana ja viitekehyksenä tälle. Voitaisiin myös nähdä, että tulevaisuudessa yhdisteltäisiin vahvempi valta toisaalta myös vahvempiin punnuksiin ja vastapunnuksiin. Näin estettäisiin vallan väärinkäyttö, mutta mahdollistettaisiin myös vahvemmat päätökset siltä osin, kun ne olisivat ilmiselvästi toivottavia ja tarpeellisia.
Totuudelliseen tietoon pohjautuva yhteiskunnallinen keskustelu on myös elintärkeää demokratian toimivuuden kannalta. Ilman sitä toimivia edellytyksiä demokraattiselle päätöksenteolle on mahdotonta luoda, joten siksi myös tähän tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Jos poliitikko esittää väitteitä, jotka eivät perustu totuuteen, tulisi näihin tarttua ja näyttää ne vääriksi ja tehdä se vielä vahvemmin kuin tällä hetkellä tehdään.
Myös muut innovaatiot, kuten kansalaisraadit ja deliberatiivinen demokratia, voisivat osaltaan myös liittyä tulevaisuuden päätöksentekoon. Niissä esiin nostettujen ratkaisujen ei välttämättä tulisi sitoa päättäjiä, mutta ne voivat osoittaa suuntaa ja antaa vahvan viestin tehtävistä päätöksistä. Sen lisäksi ne myös itsessään johtaisivat suurempaan yhteiskunnalliseen harmoniaan, yhteisöllisyyden kasvuun ja kansalaisten osallisuuteen. Kaikista näistä syistä myös näitä innovaatioita tulisi edistää silloin, kun pohditaan, miten demokratiaa voidaan parannella, vahvistaa ja kehittää. Jos kaikki nämä toimijat puoltavat jotain tiettyä ratkaisua ja vaikka sen ollessa radikaali, tulisi demokraattisen yhteiskunnan ja sen päättäjien olla mahdollista edistää sitä. Päätöksentekoon liittyen myös nostettu esiin, että liika avoimuus voi heikentää päätöksentekoa. En kuitenkaan itse ole samaa mieltä, vaan avoimuutta voidaan myös pitää vallankäyttöä hillitsevänä mekanismina. Median rooli voi kuitenkin myös tuottaa hankaluuksia, jos poliitikko joutuu kommentoimaan monimutkaisia asioita nimenomaan yksinkertaistetusti. Avoimuus kuuluu kuitenkin monella osaa keskeisenä elementtinä demokraattiseen päätöksentekoon, etenkin sen rationaalisuuden ja legitimiteetin varmistamiseen.
Keskeistä on myös mahdollistaa se, että kaikki yhteiskunnan jäsenet tulevat kuulluiksi päätöksiä tehdessä tai vähintään sen mahdollistaminen, että kaikki voivat puolustaa omia oikeuksiaan. Tämän toteutuessa voidaan myös esittää, että tehtävät päätökset ovat kompromisseja eivätkä tällöin voi johtaa täysin epätoivottuihin lopputulemiin tai ainakaan siihen, että jokin tietty ryhmä hyötyy kohtuuttomasti jonkin toisen kustannuksella.
*
Kaikkeen edellä mainittuun liittyen voidaan esittää, että yksi maailman suurimmista haasteista onkin juuri tietää ja arvioida, milloin jokin tietty ihminen tai ihmiset ovat perustellusti oikeassa mielipiteisiinsä liittyen. Moni voisi nostaa esiin, että tällaista varmuutta on mahdoton saavuttaa. Vasta-argumenttini tähän liittyen voisi olla, että tiettyjä ratkaisuja voidaan kuitenkin perustella paremmin kuin muita. Tämä pätee myös sopivien päättäjien arviointiin ja valintaan. Ratkaisu tähän voisi olla myös yhteinen, faktoihin pohjautuva ja puolueeton keskustelu, jonka lopputulemien kuitenkin pitäisi noudattaa joitain yhteisiä normeja, joita monet riippumattomat toimijat vahtisivat. Siihen liittyvät yhteiset normit voisivat olla juuri totuudellinen tieto, ihmisoikeudet, demokratian arvot ja hyvinvointivaltion yhteiskunnallinen lähestymistapa, sekä vallan vahvempi jakaminen. Yhdistyksemme ydintoimintaan kuuluu alustana toimiminen juuri tämäntyyppiselle keskustelulle ja haluamme jatkossakin edistää sitä ja siihen liittyviä mahdollisuuksia.
Lähteet
Brennan, J. (2017) Against democracy / Jason Brennan ; with a new preface by the author. [Online]. Princeton, NJ: Princeton University Press.
Stenbäck, P. & Korvela, P.-E. (2019) Demokratia on pelastettava / Pär Stenbäck ; suomentanut Paul-Erik Korvela. Jyväskylä: Docendo.
