Max Tallberg
Käsittelin edellisessä tekstissäni Globaalin etelään kuuluvien ihmisten arkea pääosin siihen liittyvistä ongelmista käsin. Tässä tekstissä nostan puolestaan vahvemmin esiin ratkaisuja, sekä pohdin sitä, miten Globaalin etelän tilanteen parantaminen voisi vaikuttaa myös muuhun maailmaan. Lyhyissä blogiteksteissä ei tietenkään ole mahdollista käsitellä kaikkia Globaalin etelän ihmisten arkeen liittyviä ongelmia tai ratkaisuja, mutta joitakin keskeisiä voidaan nostaa esiin. Keskeistä on joka tapauksessa jälleen nostaa esiin, että parhaat ratkaisut löytyvät Globaalin etelän ihmisiltä itseltään, ja että meidän siitä syystä tulisi kuunnella heitä ja tuntea tarkemmin heidän nykyisen arkensa ominaispiirteitä.
Tietoisuus haasteista ei aina johda muutokseen käyttäytymisessä
Globaalin etelän arkeen liittyviä asioita olisi joka tapauksessa lopulta kuitenkin suhteellisen helppoa parantaa. On esimerkiksi nähty, että maanviljelijöille, joille annettiin ilmaista lannoitetta, olivat 10 prosenttia todennäköisemmin keskimäärin käyttämässä lannoitetta seuraavalla satokaudella. Suurin osa kuitenkin palasi siihen, ettei käyttänyt lannoitetta. Tämä ei johtunut siitä, etteivät he olisi olleet vaikuttuneita siitä, mitä olivat nähneet. Selkeästi suurin osa oli vakuuttuneita ja sanoivat alkuun, että käyttäisivät varmasti lannoitetta myös tulevaisuudessa. Kun kysyttiin, miksi näin ei käynyt, suurin osa kertoi, ettei heillä ollut varaa ostaa sitä silloin, kun sitä olisi tarvittu. Lannoitetta voitaisiin kuitenkin ostaa ja käyttää pienissä määrin, joten sen voisi kuvitella olevan mahdollinen investointi. Vaikeutena on se, että maanviljelijöillä on haasteita pitää hallussaan jopa pieniäkin summia rahaa: säästäminen on usein vaikeaa, koska aina tulee vastaan asioita, joihin halutaan panostaa rahaa, kun joku on esim. sairaana. Yksi ratkaisu olisi ostaa lannoite ja siemenet heti sadonkorjuun jälkeen. Ongelmana tässä on kuitenkin, erään globaalin etelän ihmisen mukaan, että “kun meillä on rahaa, heillä ei ole lannoitetta. Kun heillä on lannoitetta, meillä ei ole rahaa”.
Keskeistä on myös havainto siitä, että vaikka olisimmekin tietoisia ongelmistamme, se ei tarkoita, että ne ratkaistaan. Se voi ainoastaan tarkoittaa, että olemme parempia ennakoimaan epäonnistumisia. Kuitenkin vain pieni lisäys toivoa ja kannustusta ja turvaa voisi toimia vahvana kannustimena korjata ongelmia. Jos maaliviivaa siirrettäisiin lähemmäs lopullista tavoitetta kohti, sitä kohti olisi helpompi kulkea. Nyt matka tuntuu monelle usein liian pitkältä. Ensimmäinen tuki, esim. koulutuksen muodossa, voisi kuitenkin käynnistää positiivisen kehityksen spiraalin, kun vähävaraiset voisivat vaikuttaa omaan elämäänsä.
Positiiviseen spiraaliin suhteellisen pienillä panoksilla
Kun pohditaan globaaliin etelään kuuluvien ihmisten arjen parantamista, on selvää, että suhteellisen pienillä panostuksilla saataisiin todella paljon edistystä aikaan. Jos esim. maanviljelijöillä olisi aina mahdollisuus käyttää lannoitetta optimaalisella tavalla, tai jos yrittäjillä olisi mahdollisuus lainanottoon, johtaisi tämä ajan myötä valtavaan edistykseen. Samoin olisi myös turvaverkkojen luomisen osalta, kun ne toisivat yksilölle turvaa, hyvinvointia ja mahdollisuuden vahvemmin suunnitella tulevaa. Kaiken tämän myötä globaalin etelän yksilöiden hyvinvointi kasvaisi myös valtavasti esim. stressin vähenemisen myötä ja tämäkin hyvinvointi säteilisi yhteiskuntiin lukemattomin tavoin. Kun ihmisten perustarpeet täytettäisiin ja heille mahdollistettaisiin tilanne, jossa he pystyisivät aidosti suunnittelemaan tulevaisuuttaan ja pyrkimään kohti parempaa, johtaisi tämä myös varmasti suureen yhteiskunnalliseen kehitykseen. Kun pyrimme kohti tasa-arvoista ja oikeudenmukaista maailmaa, on myös selvää, että siihen kuuluu yksilön oikeus suunnitella omaa lapsilukuaan. Siksi olisi tärkeää mahdollistaa myös ehkäisyn saatavuus kaikille.
Samaan aikaan emme kuitenkaan ainoastaan voi keskittyä yksilön elämän parantamiseen, vaan yhteiskunnallisiakin muutoksia tulee tehdä, kuten esim. korruption kitkeminen, sekä toimivien instituutioiden ja hyvän hallinnon ja poliittisen ilmapiirin luominen. Myöskin talouden ja siihen liittyvien kansainvälisten toimijoiden tulee toimia tavalla, joka tukee Globaalia etelää.
Onkin selvää, että kun tällainen monipuolinen positiivinen kehitys saataisiin samaan aikaan käyntiin muutaman tekijän osalta, olisi kehitys sen jälkeen todella nopeaa ja ulkopuolista apua tarvittaisiin jatkossa paljon vähemmän. Utilitarismin hengessä voitaisiin myös esittää, että tätä kautta ihmiskunnan kollektiivinen hyvinvointi kasvaisi eniten. Moni näistä ratkaisuista on myös ilmiselvä, kuten maanviljelyn parantaminen lannoitteiden kautta tai lapsimäärän suunnitteleminen. Toinen keskeinen ratkaisu olisi Globaalin etelän maiden velkojen anteeksianto. Tällainen positiivinen kehitys tulisi myös ainoastaan saattaa alkuun ja taata näille maille ja ihmisille aito mahdollisuus kehittyä. Tähän vaaditut resurssit eivät ole niin suuria, etteikö niitä voisi löytyä ja joka tapauksessa tämän kehityksen tuomat edut olisivat valtavasti suuremmat kuin sen vaatima hinta.
Tällaisessa maailmassa globaalit taloudelliset mahdollisuudet käytettäisiin myös paljon paremmin hyväksi, myös Globaalin pohjoisen kohdalla, kun esim. Globaalin etelän kasvanut kysyntä johtaisi uusien markkinoiden avautumiseen kehittyneiden maiden yrityksille. Tällaisessa maailmassa vallitsisi myös suuremmalla todennäköisyydellä aito rauha ja harmonia. Jos jokaiselle yksilölle taattaisiin siis aito mahdollisuus vaikuttaa oman elämänsä kulkuun, säteilisi tämä koko globaaliin maailmaan ja sellainen maailma olisi monin verroin parempi paikka.
Myös ilmastonmuutoksen luoma uhka asettaa vaatimuksen uudenlaisiin, globaaleihin päätöksiin ja yhteistyöhön. Jos ilmastonmuutoksen annetaan edetä, ei välttämättä pienemmillä, paikallisen tason ratkaisuilla Globaaliin etelään liittyen ole tarpeeksi suurta vaikutusta. Jos esim. maaseudulla ei ole puhdasta vettä, tai vedenraja nousee dramaattisesti, ei myöskään esim. lannoitteiden toimivalla käytöllä ole merkitystä, kun suuri osa maailman pinta-alasta muuttuu asuinkelvottomaksi. Tarvitsemmekin uudenlaisia päätöksiä, kuten esim. globaalin hiilidioksidiveron käyttöönoton tai juuri Globaalin etelän maiden velkojen anteeksiannon. Myös nykyiset ja tulevat teknologiset innovaatiot tulisi yhä vahvemmin valjastaa siihen, että niillä parannettaisiin koko ihmiskunnan kollektiivista hyvinvointia ja estettäisiin hallitsemattoman ilmastonmuutoksen ja luontokadon tuhoisat seuraukset.
Samaan aikaan tämä kaikki antaa myös syytä keskustella nykymaailman rakenteista ja pohtia niille vaihtoehtoja. Onko esim. uusliberalismi, kapitalismi ja markkinatalous ja niihin liittyvä eriarvoisuus ja luonnon tilan heikentyminen ainoa oikea keino kehittää maailmaa, vai onko niille vaihtoehtoja? Samaan aikaan kolonialismin perintö elää edelleen vahvana ja antaa aihetta kysyä, miten se tulisi ottaa huomioon maailman nykyisiä ja tulevia rakenteita pohdittaessa? Yhdistyksemme eräänä tehtävänä on toimia alustana keskustelulle, jossa pohditaan sitä, miten maailman tilaa voidaan parantaa. Kaikki yllä mainitut kysymykset ovatkin keskeinen osa tätä keskustelua. Uskomme myös siihen, että ihmiskunta voi yhdessä ja oikeiden olosuhteiden vallitessa löytää kestäviä ja toimivia ratkaisuja näihin kysymyksiin. Meillä on yhdessä mahdollisuus rakentaa maailma, jossa aito oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo vallitsevat kaikkialla.
Maailman kansalaisilla on opittavaa toisiltaan
Olen tässä ja edellisessä tekstissä kuvannut lähinnä globaaliin etelään kuuluvien ihmisten arkea siihen liittyvien ongelmien kautta. On kuitenkin lopuksi paikallaan nostaa esiin, että näissä maissa koetaan myös onnea ja iloa. Ehkä ihmisluonto on sen tapainen, että tietyt perustavaa laatua olevat kokemukset toistuvat aina, riippumatta ympäristöstä. Tätä kautta on helpompi myös ymmärtää, että globaalissa etelässäkin koetaan iloa ja onnellisuutta, usein varmasti jopa enemmän kuin globaalissa pohjoisessa, vaikka kaikkia perustarpeita ei vielä pystyttäisikään täyttämään. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja yhteisöllisyys onkin globaalissa etelässä usein pohjoista paljon suurempaa. Ihmiset myös auttavat toisiaan eikä yksinäisyyttä koeta samaan tapaan kuin lännessä. Ehkä pohjoisessa ongelmana onkin se, että ihmiset ovat etääntyneet siitä, millaista hyvä elämä pohjimmiltaan on. Se ei koostu siitä, että täytetään jokainen päähänpisto, joista syntyy jokin irrelevantti tarve, vaan siitä, että elämässä voi oman vaivannäön avulla ponnistaa eteenpäin ja siitä, että ihmissuhteet ja niihin liittyvä merkityksellisyys ja arvot ovat elämän keskiössä.
Globaalilla pohjoisella olisikin opittavaa Globaalilta etelältä tähän kaikkeen liittyen. Me olemme saavuttaneet korkean elintason suurelle osalle kansalaisistamme, mutta samalla moni kokee suurta yksinäisyyttä, pahoinvointia ja merkityksellisyyden puutetta. Ihmisen paras mahdollinen elämä koostuisikin varmasti sekä globaalin etelän että globaalin pohjoisen parhaiden piirteiden yhdistämisestä: yhteisöllisestä elämästä, jossa kaikki saisivat kuitenkin myös olla yksilöitä ja jossa kaikkien perustarpeet täytettäisiin ja ihmisten olisi mahdollista rakentaa elämästään arvokasta ja omanlaista.
Lähteet:
(Global Visions, 2024) “23 Voices from Kenya: Discussing the important work of Home Street Home”. Visions of a better world. May 2024. https://www.globalvisions.fi/en/podcast/
Banerjee, A. Vinayak. & Esther Duflo (2011) Poor economics: a radical rethinking of the way to fight global poverty / Abhijit Vinayak Banerjee, Esther Duflo. New York: Public Affairs.
Chandra, Ritu. (2022). Challenges and Vision in Educating the Global South. 9. 277.