Max Tallberg
Kaikkien näiden edellisessä tekstissä esittämieni tietojen valossa ei myöskään välttämättä ole yllättävää, että kun Yhdysvalloissa on tutkittu tavallisten kansalaisten poliittista tietämystä, on saatu huolestuttavia tuloksia. Esimerkiksi vuonna 1985 vain 59 % tiesi, oliko heidän kotiosavaltionsa kuvernööri republikaani vai demokraatti. Vuonna 1986 puolestaan vain 49 % tiesi, mikä maa oli ainoana käyttänyt ydinaseita. Voidaan siis pitää ongelmallisena sitä, kuinka vähän moni tietää politiikasta. Tämä tietämyksen taso ei myöskään ole merkittävästi muuttunut, kun sitä on tutkittu pidemmällä aikavälillä. Nykypäivän muutokset massamediaan ja erityisesti sosiaaliseen mediaan liittyen ovat myös vähentäneet perinteisten uutislähteiden merkitystä. Tämän voi myös ajatella vähentävän tutkitun ja riippumattoman tiedon asemaa.
Kun äänestäjiä on tutkittu, onkin eräiden tulosten osalta tultu siihen tulokseen, että ainakin 25 prosenttia heistä ei tiedä politiikasta mitään. Tämän lisäksi on myös ihmisiä, jotka eivät äänestä ja jotka kuuluvat samaan kategoriaan. Moni Yhdysvaltalainen ei esimerkiksi eri ajankohtina tiedä, kumpi puolue hallitsee Kongressia. Vuonna 2010 Yhdysvalloissa moni esimerkiksi myös yliarvioi sen summan, joka menee kehitysapuun. Sen lisäksi, että suuri osa ei tunne perusasioita politiikassa, tuntevat he luonnollisesti vielä huonommin monimutkaisempaa yhteiskunnallista tietoa.
On myös paljon näyttöä siihen liittyen, että suurin osa demokratiassa elävistä yksilöistä ei ole kiinnostunut politiikasta, ovat huonosti informoituja ja haluttomia tai kykenemättömiä ilmaisemaan koherentteja poliittisia mieltymyksiä tai mielipiteitä. Tästä syystä voidaan kyseenalaistaa näkemys siitä, että vaaleissa kansalaisten ideologinen tai yleinen preferenssi tulisi esiin. Näin ollen myös valtaapitävät pääsevät ennen kaikkea ajamaan itsellensä mieleistä politiikkaa, tai puolueensa tai sidosryhmiensä intressejä. Tämän lisäksi tapahtuu myös paljon sellaisia asioita, kuten esimerkiksi luonnonkatastrofeja, joihin valtaapitävät eivät ole vaikuttaneet, mutta heitä arvioidaan kuitenkin niiden kautta. Monella yksilöllä on yksinkertaisesta myös niin paljon tekemistä arjessaan, ettei hän ehdi uppoutua politiikkaan.
On myös huomattu, että Yhdysvalloissa äänestäjät palkitsevat tai rankaisevat päättäjiä sen mukaan, ovatko heidän tulonsa kasvaneet vai nousseet. Tämän lisäksi äänestäjät keskittyvät tässä juuri äänestystä edeltäneisiin kuukausiin. Koko vaalikauden talouskehitystä ei näin ollen esimerkiksi tarpeeksi huomioida, saati muita asioita, jotka ovat voineet leimata vahvemmin poliittisen johtajan ajamaa politiikkaa. Tähän kaikkeen liittyen on esitetty myös, että vaalien tulokset ovat lopulta suurelta osin satunnaisia, kun niitä tarkastellaan nykypäivän demokraattisesta teoriasta käsin. Tästä syystä niitä ei myöskään tulisi enää tarkastella aiemmin vallalla olleista näkökulmista. Äänestystuloksisista voidaankin esittää, että ne ovat siinä mielessä satunnaisia, että ne eivät suoraan liity tehtyyn politiikkaan tai ihmisten mielipiteisiin siitä, vaan talouden tilaan äänestystä edeltäneinä viimeisinä viikkoina. Tällaisia johtopäätöksiä on ainakin voitu vetää, kun on tutkittu Yhdysvaltoja.
Demokratian toimivuuden kannalta ehkä keskeisin kysymys onkin se, kykeneekö demokraattinen yhteiskunta tekemään hyviä ja järkeviä poliittisia päätöksiä – sellaisia, jotka perustuvat tutkittuun tietoon ja arvoihin, jotka kunnioittavat ihmisoikeuksia ja jotka muutenkin ovat moraalisesta näkökulmasta kestäviä. Demokratiassa tulisi erityisesti pystymään tekemään päätöksiä, jotka ovat kokonaisuuden kannalta kestäviä ja järkeviä, vaikka moni voisi niitä vastustaa.
Ihmisten sivistyksen taso liittyy keskeisesti kaikkeen tähän, kuten jo edellisessä tekstissä tuli ilmi. Nykypäivän länsimaiset yhteiskunnat ovat kuitenkin yhä suuremmassa määrin pinnallisia asioita painottavia, asioita kuten kuluttaminen, kuuluisuus ja muut asiat, jotka helposti kiinnittävät ihmisten huomion. Nämä ovat usein myös asioita, jotka yksinkertaistavat todellisuutta ja tarjoavat näin ratkaisuja, jotka puhuttelevat ihmisiä ilman, että niillä olisi oikeasti totuuden tai aidon hyvinvoinnin kanssa tekemistä. Ongelmaksi on monessa maassa muodostumassa myös se, että rikkaat ja vaikutusvaltaiset onnistuvat vaikuttamaan julkiseen keskusteluun ja mediassa esiin nostettuihin ajatuksiin. Myös lobbaus on tämänkaltainen ongelma.
Ihmiset kiinnittävät usein myös poliitikkoihin liittyen liikaa huomiota asioihin, jotka eivät lopulta ole poliitikon päätöksentekoa arvioitaessa olennaisia. Esimerkiksi Yhdysvaltojen presidenttivaaleihin liittyen on esitetty, että äänestäjät valitsevat lopulta sen ehdokkaan, jonka kanssa he mieluiten kävisivät oluella. Moni kiinnittääkin liikaa huomiota poliitikkojen karismaan ja esimerkiksi huumorintajuun. Tämän sijasta tulisikin kiinnittää eniten huomiota poliitikkojen päätöksentekokykyyn ja siihen liittyvään harkintaan ja tietotaitoon. Tähän liittyen voidaan myös esittää, että se, että moni ministeri on päättävässä asemassa ministeriössä, jonka toiminta-alaan liittyen hänellä ei ole aiempaa kokemusta, on myös ongelmallista. Näin ollen voidaan esittää, että nykydemokratiaan liittyy tiettyä pinnallisuutta, niin äänestäjien sivistyksen tason kuin mielenkiinnon, tähän mukautuvan median kuin itse poliitikkojen toiminnan suhteen. Voi myös olla, että monessa vakiintuneessa demokratiassa tavalliset kansalaiset ottavat sen itsestäänselvyytenä eivätkä ymmärrä sitä, että demokratian eteen tulisi koko ajan tehdä työtä ja vahvistaa sen asemaa.
Näihin ongelmiin liittyen on ehdotettu, että demokratian tulisi toimia vahvemmin argumenttien ja tähän liittyvän puolueettomuuden kautta. Yksi ehdotettu ratkaisu on ollut, että kaikille poliittiseen asemaan pyrkiville ehdokkaille taattaisiin sama vaalibudjetti, jota kukaan ei saisi ylittää. Samaan aikaan yksittäisen – usein upporikkaan – kansalaisen vaikuttamismahdollisuudet poliitikkoihin tulisi estää, samoin kuin lobbauksen kautta toteutuvat vaikuttamismahdollisuudet. Myös median puolueettomuuteen tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Voisi kuitenkin olla, että niin kauan, kun suurin osa äänestäjistä ei tunne politiikkaa tarpeeksi syvällisesti, olisivat tällaisetkin muutokset riittämättömiä parhaiden ehdokkaiden valitsemiseen. Keskeistä olisi joka tapauksessa -silloin, kun tarkastellaan demokratian toimivuutta – että sellaisessa yhteiskunnassa kyettäisiin järkeviin päätöksiin. Keskityn ennen kaikkea tähän teemaan seuraavissa blogiteksteissäni.
Lähteet:
Achen, C. H. & Bartels, L. M. (2017) Democracy for realists why elections do not produce responsive government / Christopher H. Achen, Larry M. Bartels. [Online]. Princeton: Princeton University Press.
Brennan, J. (2017) Against democracy / Jason Brennan ; with a new preface by the author. [Online]. Princeton, NJ: Princeton University Press.
