Max Tallberg
Kun tarkastellaan sitä, millainen hyvä yhteiskunta olisi, tietyt suuret taustakysymykset nousevat aina esiin, niin historiallisesta kuin nykypäivän näkökulmasta tarkasteltuna ja varmasti myös tulevaisuudessakin. Näihin kysymyksiin kytkeytyy pohdintaa ja vastauksia niin totuuteen, vapauteen, oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon kuin valtaankin liittyen. Kaikista keskeisin havainto tähän kaikkeen liittyen on varmaankin kuitenkin se, että ihminen on sosiaalinen eläin ja että valtaosa ihmisistä haluaa elää elämäänsä yhdessä muiden kanssa. Näin ollen ihmisyyden perimmäinen kysymys onkin, miten me voimme elää hyvin yhdessä niin, että myös yksilön hyvinvointi taataan ja että yhteisöllisyys ja kollektiivisuus kasvattavat myös tätä hyvinvointia. Emme voi elää yksin, mutta yhdessä elämiseen liittyy monta monimutkaista kysymystä, joita meidän tulisi yhdessä ratkoa.
Olemme aiemmissa blogiteksteissämme tarkastelleet niitä kokonaisvaltaisia yhteiskunnallisia ratkaisuja, joita on historiassa esitetty siihen liittyen, miten yhteiskunnan tulisi olla järjestetty. Ne kaikki ovat samaan aikaan myös vastauksia siihen kysymykseen, millainen oikeudenmukainen yhteiskunta olisi. Myös esim. ihmisoikeudet voidaan nähdä tällaisena ratkaisuna. Kun kuitenkin pohditaan näitä ratkaisuja sekä nykypäivän että historian näkökulmasta, voidaan esittää, että yksi ratkaisu nousee esiin ehkä kaikkein keskeisimpänä. Se on demokratia. Seuraavissa teksteissäni syvennynkin siihen. Nostan esiin sen olemuksen ja siihen liittyviä etuja, mutta myös haasteita ja niihin liittyviä kehitysehdotuksia.
Demokratian yhteydessä keskeisimmät esiin nousevat yksittäiset kysymykset – niistä, jotka äsken luettelin – ovat varmaankin kysymykset vallasta ja vapaudesta. Demokratian tarjoama vastaus vallankäyttöön liittyen onkin se, että vallan tulisi olla kansalla. Itse termi demokratia koostuukin sanoista demos (joka tarkoittaa kansaa) sekä kratos (joka tarkoittaa valtaa). Demokratia on alun perin antiikin Kreikassa ottanut suoran kansanvallan muodon, johon ainoastaan kaikki vapaat miehet saivat ottaa osaa. Nykypäivänä on kuitenkin vallalla edustuksellinen demokratia, jossa kansalaiset valitsevat vallankäyttäjät, jotka tekevät päätökset kansalaisten puolesta. Vapauteen liittyen on paikallaan myös nostaa esiin, että yksilön vapaus korostuu nykypäivän liberaaleissa demokratioissa, joissa valtiovallan valta on rajattu ja ihmisten vapauksia ja oikeuksia puolustetaan perustuslain ja muiden instituutioiden kautta. On kuitenkin myös paikallaan todeta, että demokratia on historian saatossa merkinnyt montaa eri asiaa ja että siitä on väitelty koko sen olemassaolon ajan. Tämä tarkoittaa samalla kuitenkin myös sitä, että tämä kehitys voi jatkua myös tulevaisuudessa ja että demokratiaa voidaan jatkuvasti parantaa ja saada se vastaamaan kulloisenkin ajan haasteisiin.
Millä muilla kriteereillä demokratia sitten nykypäivänä määritellään? Robert Dahl on tähän liittyen nostanut esiin viisi erityispiirrettä. Ensimmäinen koskee tehokasta osallistumista, joka tarkoittaa sitä, että ennen kuin jokin tietty politiikan toimi on otettu käyttöön, tulisi siihen osallisten yksilöiden saada samat mahdollisuudet saada äänensä kuuluviin omiin mielipiteisiinsä liittyen. Toinen kriteeri koskee äänestysoikeuden tasa-arvoa, mikä tarkoittaa sitä, että kaikilla kansalaisilla tulisi olla sama mahdollisuus äänestää ja että kaikkien äänten tulisi olla yhtä arvokkaita. Kolmas kriteeri koskee valistunutta ymmärrystä, jonka mukaan kaikilla tulisi olla tasa-arvoinen ja tehokas mahdollisuus oppia myös vastakkaisista ratkaisuista johonkin tiettyyn päätökseen liittyen sekä olla tietoinen myös ratkaisujen todennäköisistä seurauksista. Neljäs kriteeri koskee puolestaan agendan kontrollia, mikä tarkoittaa sitä, että kaikilla tulisi olla mahdollisuus päättää siitä, mitä asioita käsitellään ja että tämä prosessi on avoin. Viides kriteeri koskee inklusiivisuutta. Tämä tarkoitta sitä, että demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvilla aikuisilla kansalaisilla tulisi olla kaikki yksilöille taatut oikeudet.
Näihin kriteereihin liittyen huomataan, että useimmat niistä liittyvät päätöksentekoprosessiin ja siihen, että sen toimivuus ja osallisuus taataan. Onkin esitetty, että kansalaisten tärkein tehtävä nykypäivän demokratioissa on juuri vallassa pitäjien valitseminen ja mandaatin päättäminen siinä tapauksessa, että heidän toimintaansa ei olla tyytyväisiä. Tämä on siis yksi näkemys kansalaisten demokratiassa käyttämästä vallasta. Demokratia onkin myös määritelty kollektiivisen päätöksenteon välineeksi, johon kaikki kansalaiset saavat tasa-arvoisesti osallistua. Tärkeä havainto tässä yhteydessä on myös se, että kaikkien, joihin jokin tietty päätös vaikuttaa, tulisi saada olla osallisena siihen liittyviin pohdintoihin ja päätöksiin. On myös esitetty, että tämä malli myös parhaiten suojaa yksilöiden etuja, oikeuksia ja intressejä. Tämän lisäksi on nostettu esiin, että demokraattinen malli johtaa myös yksilöiden aktiivisuuteen, valistuneeseen pohdintaan ja moraalin vahvistumiseen. Moni demokratiaa tutkinut on myös esittänyt, että se on keino kohdella yksilöitä tasa-arvoisesti silloin, kun on hyvä syy vaikuttaa heidän kollektiiviseen elämäänsä erilaisten kollektiivisten päätösten kautta, mutta yksilöt eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, mitkä nämä toimet olisivat.
Toinen keskeinen ja historiallisesti vaikutusvaltainen ajatus demokratiassa harjoitettuun valtaan liittyen on valistusfilosofi Montesquieun kehittämä vallan kolmijako-oppi, jossa valta jaetaan lainsäätäjien, toimeenpanijoiden ja tuomiovallan kesken. Tämän mallin mukaan lainsäätäjät, esimerkiksi parlamentin muodossa, päättävät laeista. Toimeenpanovalta, esimerkiksi hallituksen muodossa, puolestaan panee nämä lait käytäntöön. Tuomiovallan tehtävänä on puolestaan valvoa voimaan astuneiden lakien noudattamista. Tämä malli on suosittu varsinkin demokraattisissa länsimaissa, sillä se ehkäisee vallan keskittymistä pienelle joukolle vallankäyttäjiä. Demokratiaan kuuluu usein myös punnusten ja vastapunnusten järjestelmä, jossa eri yhteiskunnalliset toimijat vahtivat toistensa vallankäyttöä ja jakavat sitä keskenään. Nämä ovat käytössä ennen kaikkea perustuslaillisissa hallinnoissa.
Demokratian keskeinen piirre on myös se, että se on samaan aikaan tosiasiallinen hallintamuoto, mutta myös ihanne. Näitä on usein myös vaikea erottaa toisistaan, vaikka voidaan esittää, että demokratian ihannetta sen puhtaimmassa muodossa ei ole vielä koskaan saavutettu käytännössä. Demokratiaan kuuluu myös keskeisenä siihen liittyvät arvot, joihin kuuluvat muun muassa tasa-arvo, vapaus ja oikeudenmukaisuus, mutta myös yksilön kehitys, osallisuus ja turva. Demokratian tulisi myös kunnioittaa ihmisoikeuksia. Samaan aikaan demokratian ylläpitämiseen ja vahvistamiseen liittyy myös monta muuta yhteiskunnallista instituutiota. Seuraavassa blogitekstissäni tarkastelenkin sitä, mitkä nämä instituutiot ovat.
Lähteet:
Dahl, R. A. (2020) On Democracy / Robert A. Dahl, introduction by Ian Shapiro. [Online]. New Haven, Connecticut ; Yale University Press.
