Max Tallberg
Olemme tänä ja edellisinä vuosina useamman blogitekstin verran käsitelleet niitä ratkaisuja, joita ihmiskunnalla näkemyksemme mukaan jo on, kun se yrittää tavoitella oikeudenmukaisempaa, tasa-arvoisempaa ja parempaa maailmaa. Nostimme tähän liittyen esiin erityisesti ihmisoikeudet, demokratian ja hyvinvointivaltion. Tässä viimeisessä tekstissä pohdin näitä kaikkia kolmea ratkaisua yhdessä yhdistyksemme tulokulmasta käsin.
Teesini tähän liittyen onkin se, että nämä kolme teemaa osoittavat lopulta samankaltaista maailmaa kohti. Maailmaa, jota myös yhdistyksemme tavoittelee. Tämän lisäksi voidaan esittää, että nämä kolme teemaa edellyttävät toisensa, jotta ne voivat yksinäänkään toimia kunnolla. Oman näkemykseni mukaan onkin selvää, ettei hyvinvointivaltiota voi olla ilman demokratiaa, eikä demokratiaa ilman ihmisoikeuksia.
Tämän näkemyksen mukaan ihmisoikeuksien toteutuminen takaisi siis sen perustan, jonka päälle demokratia ja hyvinvointivaltio rakentuvat. On kuitenkin paikallaan esittää kysymys, voisiko ihmisoikeuksien taustalta löytyä vielä perustavampi taso, joka kuuluisi hyvään ja eettiseen maailmaan vielä keskeisemmin ja perustavammin? Mielestäni on selvää, että tällaisen tason mahdollisuutta kannattaisi ehdottomasti tarkastella, sillä se vankistaisi kolmea edellä mainitsemaani ratkaisua entisestään, mutta tarjoaisi niihin liittyen myös lisää näkökulmia ja mahdollisesti myös uusia ratkaisuja maailman nykyisiin ongelmiin.
Voitaisiinkin ehdottaa, että ihmisoikeuksien taustalla olevia arvoja ja oikeuksia voitaisiin kutsua esimerkiksi nimellä eksistentiaalioikeudet. Sen lisäksi, että nämä tarkastelisivat ihmistä vielä perustavanlaatuisemmalta tasolta käsin, ulottaisi tämä taso oikeutensa myös kaikkiin tunteviin olentoihin ja luontoon. Eläinten oikeuksien puolustamisen, samoin kuin kestävän luontosuhteen voidaankin nähdä olevan tänään yhä tärkeämpiä, ei vähiten ilmastonmuutoksen ja luontokadon vastaisen taistelun osalta.
Millaisia nämä eksistentiaalioikeudet sitten olisivat ihmisten osalta? Niiden tulisi ainakin puolustaa jokaisen ihmisen oikeutta arvokkaaseen elämään. Samaan aikaan niiden tulisi pohjautua siihen perimmäiseen tietoon, mikä meillä ihmisen toiminnasta ja olemuksesta on. Ihmisen biologia ja etenkin evoluutioteoria tarjoavat tähän luontevimmat tiedot, ohjenuorat ja ratkaisut. Myös se tieto, mikä meillä nykypäivänä on metsästäjäkeräilijöiden elintavasta, olisi keskeinen osa tätä. Metsästäjäkeräilijöiden elämäntapaa voidaankin pitää ihmiselle luontaisena, ja sen on esitetty myös johtavan ihmisen suurimpaan mahdolliseen hyvinvointiin. Myös Amartya Senin ajatukset kukoistavista yhteisöistä ja niissä vallinneissa toimintatavoissa tulisi ottaa keskeisenä teemana huomioon.
Kun tällaista elämää kuvaillaan ja pohditaan, mitkä ovat sen keskeisimmät tekijät, joiden edelleen tulisi vallita, mieleeni nousee ennen kaikkea kolme teemaa: vastavuoroisuus, inklusiivisuus ja autonomia. Vastavuoroisuus painottaa tärkeällä tavalla myös jokaisen ihmisen omaa vastuuta, kuten Gandhikin aikoinaan nosti esiin. Jotta minua kohdellaan hyvin, tulisi minun myös kohdella muita vastaavalla tavalla. Samaan aikaan nämä eksistentiaalioikeudet voidaan määritellä myös hyvyyden näkökulmasta: hyvyys on teema, joka on universaali ja samoin myös universaalisti hyväksytty ja arvostettu, joten se voisi samalla toimia tällaisen perimmäisen tason pohjalla ja sinä tavoitteena, joka tällaisen pohdinnan myötä tulisi saavuttaa.
Millainen sitten olisi maailma, jossa sekä eksistentiaalioikeudet että ihmisoikeudet, demokratia ja hyvinvointivaltio toteutuisivat globaalilla tasolla? Selvää on, että sellainen maailma olisi ainakin harmoninen, toimiva, ihmiselämän tärkeimpiä asioita painottava ja niitä mahdollistava, mutta myös hyvin suurella todennäköisyydellä tehokas, myös taloudellisesta näkökulmasta katsottuna. Tällainen maailma voisi myös vastata tehokkaasti kokemiinsa uhkiin, kuten nykypäivänä ilmastonmuutokseen. Voidaan myös esittää, että pohjimmiltaan hyvä elämä ja hyvä yhteiskunta saavutetaan samojen asioiden kautta ja painottamalla samoja tekijöitä: yhteisöllisyyttä, osallisuutta, autonomiaa, hyviä arvoja ja kestävää luontosuhdetta. Tätä kautta paitsi kollektiivinen, myös yksilöllinen onnellisuus, mahdollisesti myös eliittien osalta, saavuttaisi suurimman mahdollisen tasonsa.
Nykymaailmassa ihmiskunnalla onkin paremmat mahdollisuudet kuin milloinkaan rakentaa tällainen maailma, ei vähiten teknologisen kehityksen huiman kasvuvauhdin kautta. Tämä kehitys tulisi kuitenkin valjastaa yhä vahvemmin siihen, että sillä parannettaisiin kaikkien maailman ihmisten asemaa yhtäläisesti. Kaikki tämä on mahdollista, mutta se vaatii kuitenkin työtä ja yhteistä pohdintaa, jota myös yhdistyksemme haluaa olla mukana edistämässä.
