Tämän esityksen piti Max Tallberg, Global Visions -järjestön perustaja ja puheenjohtaja, tapahtumassa “Planetaarinen poliittinen mielikuvitus ja demokratia: Ideoista toimintaan”, jonka Polifa järjesti Helsingissä 20.2.2025.
Illan esitykseni aihe on “Paremman tulevaisuuden visioinnin tärkeydestä”. Lähestyn tätä teemaa kolmen kysymyksen kautta: Miksi on tärkeää kuvitella parempi tulevaisuus? Millaisilta nämä tulevaisuuden visiot voisivat näyttää? Ja: Miten voisimme päästä niihin tai edetä niitä kohti?
Nykymaailmassa on helppo menettää toivo paremmasta tulevaisuudesta. Monet kehityskulut viittaavat siihen, että olemme matkalla kohti suuria vahingollisia mullistuksia lähitulevaisuudessa. Kohtaamamme uhat vaikuttavat myös suuremmilta kuin koskaan aiemmin, eivätkä ne kosketa vain yksittäisiä valtioita vaan koko ihmiskuntaa. Samalla muutos tapahtuu ennennäkemättömällä nopeudella – oli kyse sitten ilmastonmuutoksesta, teknologisesta kehityksestä tai kansainvälisistä suhteista. Jotta voimme navigoida näitä muutoksia positiivisella tavalla, tarvitsemme uuden lähestymistavan päätöksentekoon, yhteistyöhön ja hallintoon – sellaisen, joka ottaa huomioon koko maailman ja sen kaikkien asukkaiden hyvinvoinnin.
Tässä valossa on ymmärrettävää, miksi monet uskovat, että globaalin kehityksen suunta vie meitä kohti tuhoa. Tämä näkemys ei kuitenkaan välttämättä kuvasta koko todellisuutta tai kaikkia tulevaisuuden mahdollisuuksia. Vaikka on täysin järkevää olla huolissaan planeettamme ja ihmiskunnan tulevaisuudesta, meidän on myös tunnustettava, että aina on myös tilaa toivolle, paremman maailman kuvittelulle ja, mikä tärkeintä, ratkaisujen löytämiselle. Nopeasti muuttuvassa maailmassa kohtaamamme uhat voivat olla merkittäviä – mutta niin ovat myös mahdollisuudet, jos onnistumme hyödyntämään muutoksen yhteiseksi hyväksi.
Siis: Miksi on tärkeää kuvitella parempi tulevaisuus? Ensimmäinen keskeinen huomio on, että tulevaisuus ei ole koskaan ennalta määrätty, riippumatta siitä, kuinka väistämättömiltä tietyt ennusteet saattavat vaikuttaa. Meillä on valta vaikuttaa tapahtumien kulkuun, vaikka emme sitä aina tiedostaisikaan. Jos emme tutki ja ymmärrä laajaa kirjoa mahdollisia ratkaisuja tämän päivän haasteisiin, emme voi myöskään tarttua tilaisuuksiin, kun ne ilmenevät. Ja niitä tulee aina ilmestymään, riippumatta vaikeuksista tai siitä, kuinka epätodennäköiseltä oikeiden päätösten tekeminen kulloinkin vaikuttaa.
On myös hyvin todennäköistä, että tulemme pian kohtaamaan useita käännekohtia – ratkaisevia hetkiä, jotka muovaavat ihmiskunnan suuntaa sukupolvien ajan. Vaikka emme voi tarkasti ennustaa, mitä toimia silloin tehdään, voimme alkaa kuvitella niitä mahdollisuuksia, joita tulevat päätökset voivat tarjota, ja pyrkiä lisäämään positiivisten lopputulosten todennäköisyyttä.
Näiden realiteettien valossa ratkaisujen etsiminen – jopa sellaisten, jotka eivät välttämättä ole heti toteutettavissa – on tärkeämpää kuin koskaan. Jotta voimme edistää positiivista muutosta, meidän on oltava selkeä visio siitä, minne haluamme mennä ja miten pääsemme sinne. Tämä koskee paitsi alkuaskeleita myös ehkä lopullisen tavoitteen määrittelyä – ihmiskunnan ja planeettamme pyrkimystä, jota kohti voimme suunnata.
Tässä kohtaa Global Visions -yhdistys astuu kuvaan. Missiomme on toimia foorumina maailman parantamista koskevalle vuoropuhelulle – sekä nykyhetkessä että tulevaisuudessa – erityisesti globaalista näkökulmasta. Uskomme, että parhaat ratkaisut ovat niitä, jotka voidaan hyväksyä laajasti ja jotka maksimoivat myönteisen vaikutuksensa.
*
Ja tämä johdattaa minut toiseen kysymykseen, joka kuuluu: Miltä nämä tulevaisuuden visiot voisivat näyttää? Mielestäni tähän kysymykseen ei voida vastata tarkastelematta ensin yksilöllistä ja kollektiivista hyvinvointia sekä sitä, miten me ihmiset yleensä toimimme. Siksi perehdyn tähän ensin lyhyesti. Monin tavoin ihmisen luonto on pysynyt muuttumattomana historian saatossa, ja toimintamme perustuu yhä olemassaolomme keskeisiin piirteisiin.
Keskeinen oivallus on, että ihmiset ovat pohjimmiltaan sosiaalisia olentoja, joita ohjaavat monimutkaiset voimat ja motivaatiot – monet niistä juontavat juurensa biologiastamme ja evoluutiohistoriastamme. Voimme toimia itsekkäästi ja tuhoisasti, mutta myös rationaalisesti, altruistisesti ja myötätuntoisesti. Syvä sosiaalinen luonteemme tarkoittaa, että etsimme yhteyttä toisiin ihmisiin, mutta samalla haluamme myös henkilökohtaista hyvinvointia.
Kun tarkastelemme nykyaikaista yhteiskuntaa, voimme todeta, että monet nykyiset henkilökohtaiset ja yhteiskunnalliset ongelmat johtuvat siitä, ettemme enää elä tavalla, joka vastaa luonnollisia inhimillisiä taipumuksiamme. Maine, suosio sosiaalisessa mediassa ja varakkuus eivät vaikuta tuovan onnellisuutta. Sen sijaan merkitykselliset ihmissuhteet, jaetut arvot ja tavoitteet, jotka ylittävät yksilölliset intressit, ovat todellisia täyttymyksen lähteitä. Voidaan jopa väittää, että tällainen hyvinvointi on juurtunut ihmismieleen ja -kehoon. Se, että modernien metsästäjä-keräilijäyhteisöjen jäsenet raportoivat olevansa onnellisia, voi tukea tätä ajatusta.
Näiden oivallusten valossa meidän on löydettävä merkitys ja hyvinvointi uudelleen yhteyksistämme toisiin ihmisiin sekä työskentelemällä maailman parantamiseksi. Emme voi olla onnellisia yksin. Vaikka elämällä ei olisikaan universaalia tarkoitusta, yksilöt voivat aina löytää merkitystä henkilökohtaisessa elämässään. Keskittyessämme yhteisöllisyyteen ja yhteistyöhön meidän on kuitenkin myös muistettava kunnioittaa yksilöllisyyttä – kuitenkaan siihen takertumatta.
Ehkä perustavanlaatuisin kysymys ihmiskunnalle on, kuinka voimme elää yhdessä tasapainottaen sekä yksilöllisen että yhteisöllisen hyvinvoinnin. Mielestäni avain tähän on luoda maailma, jossa jokaisella on oikeudenmukainen mahdollisuus toteuttaa potentiaalinsa. Tämän mahdollistama yksilöllinen hyvinvointi ja vauraus tulisi ainakin osittain puolestaan palauttaa yhteiskuntaan kollektiivisen hyvinvoinnin edistämiseksi.
Tavoitteenamme tulisi siis olla yhteiskunta, jossa yksilöllinen ja kollektiivinen hyvinvointi ovat tasapainossa optimaalisella tavalla. Taloustieteilijä Amartya Senin mukaan tämä tasapaino on aiemmin saavutettu pienemmissä yhteisöissä ja yhteiskunnissa. Monella tapaa tämän tulisi olla tavoitteemme jälleen – mutta tällä kertaa hyvinvoinnin tulisi kattaa koko maailma.
Tämä ei myöskään olisi mahdotonta. Vaikka tiedämme, kuinka ihmiset tavallisesti toimivat, se ei tarkoita, että mikään tietty käyttäytyminen tai reaktio olisi väistämätöntä. Mielestäni tulevaisuuden muovaamisen avain voisi joka tapauksessa olla siinä, miten me yksilöinä, ryhminä ja yhteiskunnan jäseninä hahmotamme ja koemme maailman – mutta ennen kaikkea siinä, miten meidät motivoidaan ja kannustetaan toimimaan tämän käsityksen pohjalta.
Historia on myös osoittanut, että ihmisten toimintaa voidaan ohjata. Tämä on usein tapahtunut eliittien toimesta, jotka ovat muovanneet yhteiskunnallisia normeja omien etujensa mukaisesti. Olemme nähneet, kuinka suuria ihmisjoukkoja on manipuloitu vahingoittamaan toisiaan tällaisen vaikutuksen alaisina.
Mutta myös päinvastainen on totta: ihmiskunnalla on potentiaali toimia rakentavasti ja hyväntahtoisesti. Ajatellaan esimerkiksi Mahatma Gandhin, Martin Luther King Jr.:n, Nelson Mandelan ja viime aikoina Greta Thunbergin johtamia muutoksia. Nämä esimerkit osoittavat, että oikeissa olosuhteissa ihmiset voivat yhdistyä positiivisen muutoksen aikaansaamiseksi. Haasteena on kanavoida tämä potentiaali tavoilla, jotka vastaavat luonnollisia sosiaalisia vaistojamme ja moraalisia taipumuksiamme.
Kautta historian ihmiset ovat myös aina kuvitelleet paremman maailman. Muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset puhuivat kosmopoliittisuudesta ja luonnonoikeudesta – ajatuksista, jotka korostavat universaaleja ihmisoikeuksia yksittäisten yhteiskuntien ja yksilöiden rajojen ulkopuolella. Filosofit, kuten Hegel, ovat myöhemmin hahmotelleet historian liikkuvan kohti korkeampaa tarkoitusta. Tämä pyrkimys parempaan maailmaan vaikuttaa siis olevan syvällä ihmisen luonnossa, mikä antaa meille myös syyn uskoa, että se on yhä tärkeää ja tavoiteltavaa.
*
Miltä sitten voisi näyttää paremman maailman visio konkreettisemmalla tasolla? Väittäisin, että meillä on jo monia vastauksia tähän kysymykseen, ja ne kaikki viittaavat yllättävän samankaltaiseen päämäärään, joka muistuttaa aiemmin esittämääni päämäärää. Osa näistä vastauksista on ikivanhoja, kuten useimpien maailman uskontojen jakamat ihanteet ja visiot tai aiemmin mainitut kosmopoliittiset ihanteet. Toiset ovat uudempia, mutta samalla ne saattavat pohjautua historiaan. Ja ehkä tärkeimpänä voidaan sanoa, että nämä ratkaisut ovat jollain syvällisellä tavalla universaaleja.
Miltä nämä vastaukset sitten näyttäisivät tänä päivänä? Mielestäni ne sisältävät käsitteitä kuten ihmisoikeudet, demokratia ja hyvinvointivaltio. Ne ovat kaikki osittain moderneja vastauksia, jotka viittaavat yhteiskuntaan ja maailmaan, jossa kaikkien oikeudet, näkökulmat ja hyvinvointi on turvattu ja otettu huomioon, ja jossa yksilöllinen ja kollektiivinen hyvinvointi on optimoitu. Tämä ihanne on jo aiemmin toteutunut paikallisyhteisöissä, kuten Sen on osoittanut. Nykyään ne voidaan parhaiten toteuttaa yhteiskunnallisella tasolla Pohjoismaiden hyvinvointivaltioissa.
Kun tarkastelemme jo olemassa olevia ratkaisuja, voidaan sanoa, että ihmisoikeudet antavat meille ne oikeudet ja periaatteet, joita tulisi kunnioittaa, demokratia mahdollistaa kaikkien äänen kuulumisen ja sen, että jokainen voi osallistua keskusteluun ja puolustaa oikeuksiaan, ja hyvinvointivaltio antaa meille päämäärän, jossa ihmisoikeuksien ja demokratian todelliset ihanteet toteutuvat siten, että myös kollektiivinen hyvinvointi on optimoitu.
Ihmiskunnan tulevaisuuden tavoitteena tulisi olla tämän hyvinvoinnin turvaaminen globaalilla tasolla hyödyntämällä jokaisen yksilön potentiaalia ja parantamalla kaikkien elämää tämän kautta. Tämä johdattaa minut kolmanteen kysymykseen: Miten voisimme päästä kohti paremman maailman visiota?
Global Visions -järjestössä olemme jo tutkineet joitakin mahdollisia ratkaisuja. Olemme olleet kiinnostuneita perustulon mahdollisuudesta myös globaalilla tasolla ja järjestäneet kaksi tapahtumaa asiantuntijoiden kanssa Helsingin yliopistosta ja Kelasta. Viime vuonna 2024 keskityimme enemmän globaaliin etelään kuulemalla ihmisiä pienemmistä yhteisöistä ja heidän kohtaamistaan haasteista sekä haastattelemalla Debt for Climate -liikkeen edustajia, jotka ehdottavat velkojen mitätöimistä ilmastohankkeiden rahoittamiseksi ja globaalin etelän köyhyyden vähentämiseksi. Jatkamme tämän aiheen parissa myös tänä vuonna 2025.
Kun pyrimme hyödyntämään ihmiskunnan potentiaalia täysimääräisesti, ei voida sivuuttaa maahanmuuttajayhteisöjen mahdollisuuksia ja potentiaalia ympäri maailmaa. Tästä syystä aloitimme viime vuonna vierasblogisarjan, jonka tavoitteena oli vahvistaa Suomessa asuvien maahanmuuttajien kokemuksia ja etsiä keinoja heidän tilanteensa parantamiseksi. Yhdistyksemme on ollut kiinnostunut myös ihmisten vapaasta liikkuvuudesta, ja muutama vuosi sitten kävimme keskustelun professori Alex Sagerin kanssa Portlandin yliopistosta. Hän on tutkinut laajasti maahanmuuton etiikkaa ja kosmopoliittisen lähestymistavan mahdollisuuksia.
Vuotuisessa Maailman tila -tapahtumassamme olemme ottaneet hyvin avoimen ja kriittisen lähestymistavan maailman tämänhetkisiin ongelmiin, sillä ainoa tapa löytää ratkaisuja on tuoda ongelmat pelottomasti esiin. Olemme myös kiinnostuneita innovaatioiden roolista tulevaisuudessa, ja järjestimme paneelin tekoälyn, demokratian ja ihmisoikeuksien suhteesta, mukaan lukien globaalin etelän näkökulma, jonka koemme puuttuvan valtavirran keskusteluista. Tänä vuonna 2025 järjestämme kolme tapahtumaa: yhden ilmastonmuutoksesta ja mahdollisista ratkaisuista, toisen globaalista hiiliverosta sekä vuotuisen Maailman tila -tapahtuman joulukuussa.
*
Kerran vielä: positiivisen muutoksen avain on varustaa koko ihmiskunta oikeilla edellytyksillä keskustella, kuvitella ja toteuttaa ratkaisuja. Tämän ytimessä on pyrkimys kokoontua yhteen rakentavalla ja positiivisella tavalla.
Meillä on jo todisteita siitä, että ihmiset voivat päästä yhteisymmärrykseen vaikeistakin kysymyksistä, vaikka heidän lähtökohtansa olisivat erilaiset. Kun tarkastelemme jälleen ihmisen luontoa, tiedämme, että olemme yleensä ystävällisiä muille ihmisille, myös eri taustoista tuleville, mutta tämä edellyttää ensin henkilökohtaista tutustumista. Jos muistamme tämän ja hyödynnämme sitä rakentavalla tavalla, yhteinen keskustelu voi tuottaa positiivisia muutoksia ja ratkaisuja. Tämä on havaittavissa esimerkiksi Irlannin aborttikysymystä koskevissa harkitsevan demokratian keskusteluissa ja niistä syntyneissä ratkaisuissa.
On myös muita aitoja syitä todelliseen toivoon ja optimismiin tänään. Esimerkiksi absoluuttisella tasolla maailman hyvinvointi on korkeammalla kuin koskaan aiemmin, mikä näkyy kasvavina koulutustasoina ja taloudellisena kehityksenä. Lisäksi ihmiskunnalla on käytössään enemmän tietoa kaikilla tieteen ja teknologian aloilla kuin koskaan historian aikana. Tämä viittaa siihen, että kykymme kehittää ratkaisuja, jotka hyödyttävät koko ihmiskuntaa, on suurempi kuin koskaan. Myös tieteellisen ja teknologisen kehityksen potentiaali on valtava, emmekä vielä ymmärrä, mitä kaikkea voidaan saavuttaa seuraavien 50–200 vuoden aikana. Tänä päivänä ymmärrämme myös ihmisen käyttäytymistä paremmin kuin koskaan aiemmin – sekä yksilöllisellä että kollektiivisella tasolla – ja meillä on näin ollen myös työkalut vaikuttaa siihen rakentavalla ja positiivisella tavalla. Kaikki tämä edellyttää kuitenkin, että hallitsemme näitä mahdollisuuksia yhdessä.
Uskomme, että parhaat ratkaisut, jotka osoittavat tien kohti valoisampaa tulevaisuutta, ovat sellaisia, että ne voidaan vähintään hyväksyä kaikkien toimesta, ja että niiden yhteishyöty on suurin mahdollinen. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi meidän on ratkaistava se koko ihmiskunnalle – jos emme siihen kykene, koko ihmiskunta maksaa siitä hinnan, mukaan lukien ne, jotka ovat tänään kaikkein etuoikeutetuimmassa asemassa.
Jos kokoonnumme yhteen oikealla tavalla, huomaamme varmasti, että meillä on paljon enemmän yhteistä kuin erottavia tekijöitä. Ehkäpä yksilöinä kantamamme visiot ovat loppujen lopuksi yllättävän samankaltaisia, ja ymmärtäisimme tämän, jos vain käyttäisimme aikaa niiden sekä niiden taustalla olevien arvojen ja pyrkimysten yhdessä pohtimiseen.
Ihmiskunta voisi myös edetä pitkälle, jos vain käyttäisimme aikaa tarkastelemaan tieteellisiä totuuksia, jotka tiedämme itsestämme ja siitä, miten toimimme yhdessä. Näihin kuuluu muun muassa se, ettei maahanmuutto johda rikollisuuden kasvuun, että yksilöiden välinen vaihtelu on suurempaa kuin ryhmien välinen vaihtelu, että eriarvoisuus heikentää hyvinvointia jopa etuoikeutettujen keskuudessa, tai että ihmisoikeudet ja demokratia ovat haluttuja ympäri maailmaa, kun taas itsevaltius, korruptio ja sodat torjuttuja. Näiden universaalien poliittisten tosiasioiden muistaminen ja hyödyntäminen oikealla tavalla – yhteisessä keskustelussa, jossa etsimme globaaleja ratkaisuja – on paras tapa rakentaa parempaa maailmaa tänään ja tulevaisuudessa.
