Max Tallberg
Tässä neljännessä ja viimeisessä ihmisoikeuksia käsittelevässä blogitekstissäni nostan ihmisoikeudet esiin osana laajempaa keskustelua oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman maailman rakentamisessa, sekä tarkastelen maailman mahdollista tulevaa kehitystä ihmisoikeuksien näkökulmasta. Aiempien blogitekstieni myötä onkin jo käynyt selväksi, että ihmisoikeudet ovat keskeinen osa näihin teemoihin liittyen.
Kuten olen aiemmin esittänyt, ihmisoikeuksia ymmärretään ja sovelletaan parhaiten yhteisen keskustelun kautta. Tähän keskusteluun liittyy puolestaan muitakin arvoihin liittyviä teemoja, kuten oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, totuus ja muut myös demokratiaan liittyvät arvot. Samanlaista keskustelua voidaan käydä monen muunkin teeman ympärillä, ei ainoastaan ihmisoikeuksien. Mutta ihmisoikeudet voisivat kuitenkin toimia monen keskustelun lähtökohtana, kompassina ja tiekarttana hyviä ratkaisuja kohti. Omatunto on myös teema, joka voisi liittyä tähän ja johon voitaisiin vedota. Ihmisoikeudet ovat myös konkreettisempia kuin monet näistä muista käsitteistä, ja siksi niistä voi olla suurempaa hyötyä eri käytännön ratkaisuista keskusteltaessa ja niistä sovittaessa. Ne voivat myös toimia pohjana vielä laajemmalle yhteiskunnalliselle ajattelulle ja keskustelulle, myös sellaiselle, joka ei ensi näkemältä suoraan liity arvoihin. Ihmisoikeuksia onkin esitetty sovellettavaksi esimerkiksi myös yritysten toimintaan liittyen. Muutenkin nyky-yhteiskunnilla olisi tarvetta laajemmalle yhteiselle keskustelulle, esimerkiksi ilmastonmuutokseen, kestävään elämäntapaan tai maahanmuuttoon liittyen, jonka yhtenä pohjana, taustana ja lähtökohtana ihmisoikeudet voisivat toimia. Tämä laajempi keskustelu voitaisiin myös ottaa käyttöön silloin, kun pohditaan eri oikeuksien keskinäisiä ristiriitoja.
On myös mielenkiintoista pohtia, ovatko oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien toteutuminen sama asia. Tämä taas puolestaan tekee tästä pohdinnasta entistä monimutkaisempaa, mutta tämä on varmaan muutenkin tilanne, kun pohditaan, miten maailmasta tehdään parempi. Siksi myös yhdistyksemme monipuolinen lähestymistapa tähän aiheeseen on perusteltu. Ei ole tietenkään olemassa yhtä totuutta maailmasta, mahdollisesti ainoastaan kattavan keskustelun kautta löydettävä tarpeeksi syvä yhteisymmärrys. Nykyään tuohon keskusteluun ja sen kautta maailman muuttamiseen on kuitenkin paremmat edellytykset kuin milloinkaan ennen, kun ihmiskunnalla on enemmän tietoa ja moni myös omaa tähän liittyen tarvittavat moraaliset valmiudet. Tarvitaan kuitenkin myös tausta-ajatuksia, arvoja ja tieviittoja, joiden keskeisenä osana juuri ihmisoikeudet voisivat toimia. Mielestäni on myös perusteltua esittää, että maailma ei ole aidosti oikeudenmukainen ennen kuin universaalit ihmisoikeudet toteutuvat jokaisen maailman kansalaisen kohdalla.
Jos seuraavaksi siis käännetään katse maailmaan, jossa ihmisoikeudet toteutuisivat globaalilla tasolla konkreettisesti kaikille maailman ihmisille ja tällaisen maailman tulevaisuuden kehitykseen, voidaan esittää, että globaali perustulo ja ihmisten vapaa liikkuvuus olisivat luonnollinen ja olennainen osa tällaista maailmaa. Nämä voidaan myös yhdistää historialliseen ajatteluun luonnonoikeuksista ja esittää, että nämä kaksi uudistusta olisivat samalla keino täyttää luonnonoikeudet käytännössä, kun vapaa liikkuvuus mahdollistaisi jokaisen yksilön perustavanlaatuisen vapauden vaikuttaa oman elämänsä kulkuun ja perustulo takaisi perustavanlaatuisten materiaalisten oikeuksien täyttymisen.
Kun tarkastellaan ihmisyksilöä, on myös selvää, että jokainen tarvitsee asioita, joihin uskoa, asioita, jotka ovat suurempia ja perustavanlaatuisempia kuin tavalliseen arkeen liittyvä kysymykset. Usko ihmisoikeuksiin voisi olla tällainen uskomisen arvoinen asia. Nykymaailmassa, kun uskonnon merkitys on vähentynyt monen ihmisen elämässä, jää ihmisen omaksi tehtäväksi korvata tämä usko jollain muulla. Tässä ei yksilö kuitenkaan usein onnistu tyydyttävällä tai järkevällä tavalla. Usko ihmisoikeuksiin ajattomina ja universaaleina oikeuksina voisikin olla ratkaisu tähän pulmaan ja ne onkin tässä yhteydessä nostettu esiin. Ihmisoikeuksien laaja kannatus nykypäivänä antaa myös olettaa, että hyväksyttäisiin globaalin perustulon ja vapaan liikkuvuuden kaltaiset uudistukset, siltä osin, kun ne voidaan nähdä keinona ihmisoikeuksien globaalille käyttöönotolle ja soveltamiselle reaalimaailmassa.
Kun mietitään ihmisoikeuksien tulevaisuutta, nähdäänkin, että niiden kunnioittaminen ja vahvistaminen on yhteneväinen yhdistyksemme ajamien tavoitteiden kanssa. Maailma, jossa ihmisoikeudet toteutuisivat globaalilla tasolla, olisi muutenkin paljon harmonisempi, kestävämpi ja rauhaa korostava verrattuna nykymaailmaan. Tällaisessa maailmassa vallitsisi myös globaali demokratia. Demokratia onkin nähty keinona myös vahvistaa ja puolustaa ihmisoikeuksia. Tällaisen maailman luominen edellyttäisi kuitenkin myös sitä, että pystyttäisiin tehokkaammin puuttumaan muissa maissa tehtyihin ihmisoikeusloukkauksiin. Tämä puolestaan edellyttäisi vahvempaa kansainvälistä yhteistyötä, yksimielisyyttä sekä rakenteita ja toimijoita, jotka voisivat ottaa tällaiset toimet asiakseen. Kun maailma toivottavasti ajan myötä yltää yhä suurempaan globaaliin yhteistyöhön, voisi tämän toiminnan pohjana puolestaan toimia globaali perustuslaki, joka voisi osaltaan ottaa vaikutteita ihmisoikeuksiin liittyvistä arvoista ja niiden käytännön toteutuksista.
Ihmisoikeudet tarjoavat, muiden etujensa ohella, myös keinon ymmärtää maailmaa yleisellä tasolla yhä humaanimmalla tavalla. Kun ihmiselämää tarkastelee niiden näkökulmasta, huomataan myös, että ne toimivat keinona normalisoida kaikki elämään ja ihmisyyteen kuuluvat asiat. Tähän historialliseen kehitykseen kuuluvat esimerkiksi seksin normalisoiminen 1960-luvulla, seksuaalivähemmistöjen oikeuksien vahvistuminen nykypäivänä tai yhä kattavampi erilaisten tabujen ja epäkohtien esiin nosto. Voidaankin esittää, että maailmasta tulee ainakin tiettyjen asioiden osalta koko ajan humaanimpi. Kun näitä teemoja tarkastellaan ihmisoikeuksien näkökulmasta, on myös selvää, että ne puoltavat tällaista kehitystä. Kun taas tarkastellaan tulevaisuutta tästä näkökulmasta, voidaan esittää, että ihmiskunnan moraalisen kehityksen päätepisteenä on tilanne, jossa kaikki ihmiset hyväksytään ennakkoluuloitta ja jossa kaikille kuuluisi sama ihmisarvo. Toisia vahingoittava toiminta tuomittaisiin edelleen ja se estettäisiin, mutta sen takana olevaa ihmistä ei kuitenkaan tuomittaisi.
Tulevaisuuden kehitykseen kuuluisi myös, että ajateltaisiin, että kaikille tunteville olennoille kuuluisi perustavanlaatuiset oikeudet. Tämä muuttaisi dramaattisesti sitä, miten esimerkiksi tuotantoeläimiä kohdellaan. Tätä ajattelua voitaisiin myös soveltaa ympäristöön ja se voisi näin ollen myös auttaa ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristökriisien vastaisessa taistelussa. Näin tavoiteltaisiin kestävää suhdetta ympäristöön ja luontoon – sellaista, joka myös takaisi kaikkien elollisten olentojen hyvinvoinnin ja kestävän elämäntavan. Voidaan myös esittää, että tällaisen näkökulman omaksuminen muistuttaa tunteiden ja kokemuksen tasolla sitä suhtautumista ja kokemusta, joka monilla on nykypäivänä ihmisoikeuksiin liittyen. Ihminen tarvitseekin tällaisia kokemuksia osana hyvää elämää ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen on keskeinen osa tätä.
Kun tarkastellaan ihmisoikeusiin liittyvää historiallista ajattelua, on paikallaan vielä toistamiseen nostaa esiin ajatus siitä, että ennen keskiaikaa ihmiset eivät yleisesti ajatelleet itseään yksilöinä nykypäivän ajattelua vastaavalla tavalla. Tämä ajattelutapa on sellainen, josta ihmiskunta voisi ottaa vaikutteita tulevaisuudessakin. Meidän aikaamme ja sitä ympäröiviä vuosisatoja kuvaa yhä vahvempi usko yksilöllisyyteen ja individualismiin, varsinkin länsimaissa. Se voidaankin nostaa yhdeksi keskeisimmäksi ideologiseksi suuntaukseksi nykypäivänä, samaan tapaan, kuin historiallisten aikakausien erityispiirteitä on nostettu esiin esimerkiksi valistuksen ja romantiikan ajanjaksoihin liittyen. Tulevaisuutta tulisikin määritellä ideologinen suunnanmuutos takaisin suurempaan yhteisöllisyyteen. Näin ollen seuraava iso ideologinen muutos keskittyisi tällaiseen käsitykseen elämästä ja todellisuudesta. Näin käännyttäisiin tulevaisuudessa ennen kaikkea ihmissuhteisiin ja niihin liittyvään kollektiivisuuteen; tämä voisi olla siis seuraava iso historiallinen ajatussuuntaus, joka jälkikäteen voitaisiin myös tunnistaa. Tällä tavalla keskityttäisiin vahvemmin myös elämän merkityksellisyyteen ja tähän kuuluisi myös kaikkien maailman ihmisten ihmisoikeuksien kunnioitus.
Samaan aikaan käännyttäisiin myös poispäin materian merkityksen liiallisesta painottamisesta. Tämä on välttämätöntä jo ilmastonmuutoksen ja resurssien kestämättömän käytön vuoksi. Tätä käännettä kuvaisi myös usko tieteeseen ja sen tuottamaan tietoon, vaikka toisaalta elämää ei muovaisi yksinomaan usko teknologiaan autuutta tuovana asiana. Tähän kaikkeen kuuluisi myös se, että monet nykypäivän, erityisesti uskontoon kuuluvat dogmit määriteltäisiin uudestaan tieteestä käsin. Ihmiskunnalla tuleekin tätä kautta olemaan tulevaisuudessa yhä enemmän mahdollisuuksia (oli se sitten hyvä tai huono asia), vaikuttaa sellaisiin asioihin ja kysymyksiin, jotka ennen kuuluivat uskonnon ja filosofian piiriin. Näihin kuuluvat jo nyt ajatukset elämästä (esimerkiksi abortin suhteen) ja kuolemasta (eutanasiaan liittyen). Myöhemmin teknologian kehittymisen myötä näihin kysymyksiin voidaan mahdollisesti lukea myös kysymykset ihmiskontakteista, työstä ja elämän pidentämisestä. Ihmisoikeudet voivat tarjota vastauksia myös tämänkaltaisiin kysymyksiin tulevaisuudessa.
Joka tapauksessa nykymaailmaan keskeisesti vaikuttava kysymys on, kuinka ihmisoikeuksia voidaan vahvistaa ja juurruttaa kaikkialle maailmaan, ja siihen liittyvät vastaukset tulevat olemaan keskeisiä myös maailman tulevaa kehitystä arvioitaessa. Ensimmäisessä aihetta käsittelevässä blogitekstissäni nostin esiin romaanitaiteen merkityksen yksilön ajattelun kehittymisessä ihmisoikeuksien nousuun liittyen. Nykyään meillä onkin enemmän tietoa kuin milloinkaan ennen hyvään ihmiselämään ja tieteeseen liittyen, kuten esimerkiksi tietämys siitä, että biologisessa mielessä eri ihmisrotuja ei ole olemassa. Kaikki tämä voisi auttaa ihmiskuntaa omaksumaan yhä humaanimman asenteen – asenteen, jonka alkuperäiseen historialliseen nousuun siis romaanitaide osaltaan vaikutti – muita kohtaan. Kaikki tämä nykypäivän tieto antaa myös syytä toivoa, että sen ymmärryksen ja soveltamisen myötä myös ihmisoikeudet vahvistuvat ja leviävät yhä useampaan maailman maahan tulevaisuudessa.
Lähteet:
Neumayer, E. (2005) Do International Human Rights Treaties Improve Respect for Human Rights? The Journal of conflict resolution. [Online] 49 (6), 925–953.
Schrempf-Stirling, J. et al. (2022) Human Rights: A Promising Perspective for Business & Society. Business & society. [Online] 61 (5), 1282–1321.
Toivanen , R & Cambou , D 2021 , Human Rights . in C P Krieg & R Toivanen (eds) , Situating Sustainability : A Handbook of Concepts and Contexts . Helsinki University Press , Helsinki , pp. 51-62 . https://doi.org/10.33134/HUP-14-4
