A. Aminoff
Viime vuosien äärioikeiston nousu, joka ulottuu Donald Trumpin presidenttiydestä Euroopan äärioikeistolaisen populismin nousuun, uhkaa monia liberaaleja ihanteita, joiden kanssa olemme kollektiivisesti samaistuneet toisen maailmansodan jälkeen. Äärioikeistolaisten liikkeiden ja populismin menestys erityisesti sosiaalisen median aikakaudella on tärkeä tunnistaa, sillä ne ovat osoittaneet kollektiivista älykkyyttä algoritmien ja digitaalisen median suhteen. Toisen maailmansodan kauhujen jälkeen voittajavaltiot loivat uuden maailmanjärjestyksen Yhdistyneiden kansakuntien syntyessä, ja maailma ratifioi monet humanitaariset sopimukset ja yleissopimukset, jotka muodostavat nykyisen kansainvälisen järjestelmämme. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, että totalitaaristen hallintojen taustalla olleet ideat olisivat hävinneet. Ne pakotettiin ainoastaan maan alle ja pysyivät piilossa vuosikymmenien ajan.
Metapolitiikka on äärioikeiston ideologinen hanke. Sen keskeinen tavoite on äärioikeistolaisten ideoiden ja mielipiteiden levittäminen ja normalisointi. Lopulta metapolitiikan tärkein päämäärä tähän liittyen on kunnianhimoinen: kulttuurisen hegemonian taistelun voittaminen (Maly 2019 & 2021). Tämä on pitkäaikainen hanke, jonka juuret ovat 1960-luvun lopun Ranskassa ja äärioikeistolaisessa ajatuskoulussa ”La Nouvelle Droite”, joka pysyi pääasiassa maan alla ja piilossa valtavirrasta. Siirtymä digitaaliseen aikaan ja meemikulttuuriin synnytti kuitenkin uudenlaisen metapolitiikan. Ico Malyn luoma Metapolitiikka 2.0 tarjoaa selityksen äärioikeiston globaalille nousulle digitaalisella aikakaudella ja heidän älykkyydelleen online-kulttuuriin liittyen ja menestyksensä ideoidensa levittämisessä. Toisin sanoen he tietävät, mitä julkaista, milloin julkaista ja miten saada eniten näyttökertoja. He omaavat erityistä tietämystä algoritmeista ja sosiaalisen median alustoista ja työskentelevät kollektiivisesti yhdessä rajat ylittävän transnationalistisen verkoston kanssa luodakseen viraaleja postauksia. Tämä rajat ylittävä verkosto tukee toisiaan jakamalla ja tykkäämällä sisällöistään yhteisen tavoitteen, eli viraalisten postausten, saavuttamiseksi. Tämä kulttuuri alkoi 2000-luvun alussa, kun meemit alkoivat levitä verkon lokeroissa erityisesti 9/11-iskujen jälkeen ja on sittemmin levinnyt valtavirtaan.
Valistusta ja demokratiaa vastaan
Kirjassaan Maly varoittaa meitä äärioikeiston agendasta ja siitä, miten metapolitiikka kyseenalaistaa demokratian perusteet ja hylkää sen rakenteen ja ideologian: ”Demokratiaa ei voida erottaa valistuksen ihanteista, kuten tasa-arvosta, vapaudesta ja yleismaailmallisista ihmisoikeuksista, ilman, että demokratian merkitys muuttuu ja juuri se on metapolitiikan tavoite” (Maly 2024, 305). Metapolitiikan suosima antidemokraattinen näkemys ymmärtää kansakunnan organismina, joka kannattaa veri ja maaperä -nationalismia individualismin sijaan, rotujen erottelua ja tiukkoja biologisia eroja sukupuolten ja perinteisten sukupuoliroolien välillä. Nämä näkemykset ovat vastakkain liberaalien ajatusten kanssa maahanmuuttoon, rasisminvastaisuuteen ja sukupuolten tasa-arvoon liittyen.
’Meta-aktivistit’ hyödyntävät taitavasti Hybrid Media -järjestelmää, termiä, jonka on luonut Andrew Chadwick (2017). Maly käyttää esimerkkinä Schield ja Vrieden -nimistä hollantilaista äärioikeistolaista ryhmää, joka teki provosoivan videon äärioikeistolaisesta mielenosoituksestaan tarkoituksenaan päästä valtamedian uutisiin. Kun valtamedia tarttui videoon uutisena, se keräsi tuhansia katselukertoja ja klikkauksia. Näin video levisi viraalina, ja Schield ja Vrieden -ryhmä sai laajan yleisön ideoilleen, joissa he väittivät edustavansa hollantilaista nuorisoa. Todellisuudessa mielenosoitukseen otti osaa vain muutama ihminen, jotka edustivat hyvin pientä vähemmistöä. Heidän ymmärryksensä sosiaalisen median alustojen algoritmeista ja nykyisen hybridimedia kulttuurin toiminnasta mahdollisti järjestelmän hyödyntämisen heidän edukseen: postaus levisi laajalti ja heidän päätavoitteensa, eli sanomansa laaja levittäminen, toteutui. ’Meta’-aktivistit tai vaikuttajat, kuten Schield ja Vrieden, toimivat sosiaalisen median alustojen yhteisösääntöjen rajoissa pysyäkseen osana mahdollisimman montaa valtamedia-alustaa, usein käyttäen näitä linkittämällä ne muihin alustoihin, jotta he voisivat luoda syvempiä yhteyksiä seuraajiensa kanssa niche-alustoilla. Heidän tuntemuksensa alustojen ja niiden algoritmeihin liittyen on mahdollistanut monien ääri ajatusten ja salaliittoteorioiden pysymisen näillä alustoilla usein huomaamatta. Esimerkiksi Pastel Qanon -aktivistit käyttävät sovelluksia, kuten Canvaa, luodakseen samankaltaisia “Lifestyle”- väripaletteja ja postauksia, jotka sulautuvat saumattomasti Instagram-syötteeseen.
Kuten Maly toteaa, meta-aktivisteille metapoliittinen toiminta määritellään laajasti, aina valkoihoisten kannatus-tarran: “White lives matter” liimaamisesta yliopiston kampukselle, poliittisen viran saavuttamiseen asti; ideoiden levittämisen ja normalisoinnin tavoite on metapolitiikan lopullinen päämäärä kulttuurisen hegemonian taistelussa. Valtaan pääsy ei siis välttämättä ole tarpeellista, vaan ideoiden normalisointi ja niiden ottaminen osaksi valtavirran keskustelua on ollut pitkäaikainen tavoite, joka näyttää onnistuneen.
Tämä herättää kysymyksen valtamedian ja yksilöiden vastuusta sekä roolista äärioikeistolaisen ideologian levittämisessä. Vuoden 2016 vaaleissa Donald Trump sai globaalin alustan ja hallitsi maailmanlaajuista uutisointia kuukausien ajan. Kun kulutimme uutisia Trumpin mielenosoituksista, ärsyynnyimme vuodetuista videoista ja jaoimme postauksia, nämä ideat saivat lisää näkyvyyttä kaikkien meidän kollektiivisen toiminnan ansiosta. Trump hallitsi keskustelua ja algoritmeja: jokaisella klikkauksella, jokaisella katselukerralla ja jokaisella offline-keskustelulla, joissa hänen näkemyksiään toistettiin uudelleen ja uudelleen, saavuttivat ne myös enemmän näkyvyyttä. Pohjoismaatkaan eivät ole immuuneja tälle, vaikka tutkimusta tarvittaisiin selvittämään, ovatko esimerkiksi Perussuomalaisten toimet metapoliittisia. Oikeistolaitaa edustava populistinen Perussuomalaiset-puolue joka tapauksessa “voitti TikTokin” vuoden 2023 eduskuntavaaleissa ja YouTube-algoritmi suosi oikeistolaisia sisältöjä Suomen presidentinvaaleissa 2024. Perussuomalaisten poliitikot ovat tunnetusti jakaneet rasistista sisältöä ja edistäneet äärimmäisiä teorioita, kuten väestönvaihtoteoriaa, jonka Supo on luokitellut äärioikeistolaisten terroristien aatteellisen vaikuttamisen keinoksi. Emilia Palonen on myös luonnehtinut Perussuomalaisia ’epäliberaaliksi’ puolueeksi.
“Deplatformization” ja vastarinnan merkitys
Yksilöinä meillä on voimaa, joka voidaan valjastaa yhteiseksi toiminnaksi. Jos lisäämme omaa ymmärrystämme ja tietoisuutta algoritmeista, se on jo ensimmäinen askel kohti oikeudenmukaisten verkkoalustojen luomista. Tunnistamalla, että jokainen tämäntyyppisen sisällön kanssa käyty vuorovaikutus lisää sen suosiota algoritmeissä, voimme välttää ”ironisten” meemien klikkaamisen, jotka sisältävät vihapuhetta. Näin voimme myös kyseenalaistaa sanomalehtiemme klikkiotsikot ja vaatia heiltä parempaa journalismia. Tulevissa vaaleissa voimme vaatia keskustelua tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin liittyvistä aiheista ja reagoida, kun keskusteluja hallitsevat teemat, joita äärioikeisto ja oikeistolaiset ryhmät ajavat. Tunnistamalla äärioikeiston ja oikeistolaisten ryhmien hallitsevuuden näillä alustoilla voimme myös vaatia parempaa lainsäädäntöä alustojen vastuullisuuden varmistamiseksi. Tämä ei ole vain sosiaalisen median ongelma, vaan myös hakukoneiden, sillä tietotyhjiöt tarkoittavat sitä, että hakukoneet kuten google suosivat joissakin tapauksessa äärioikeistolaista sisältöä. Ov Norocel on käsitellyt tietotyhjiöiden ongelmaa tutkimalla Ruotsissa maahanmuuttajiin liittyviä haku kyselyitä, jotka suosivat rasistista maahanmuuttovastaista sisältöä hakutuloksissa. Joka tapauksessa n.s “Deplatformization” eli ääriryhmien poistaminen alustoilta on monimutkainen kysymys, koska se voi vaientaa monia rauhanomaisia ääniä, jotka yrittävät edistää ja lisätä tietoisuutta oikeudenmukasuuteen liittyvistä kysymyksistä. Äärioikeistolaisen The Daily Stormer -sivuston tapauksessa, joka liittyi Unite the Right -mielenosoitukseen Charlottesville:ssa, “Deplatformization” toimi, sillä sivusto työnnettiin pois valtavirrasta eikä se voinut toimia ilman domainia, sitä ei löytynyt Googlesta eikä se voinut kerätä varoja joukkorahoituksella ilman sosiaalisen median läsnäoloa. Tämä on esimerkki siitä, miten äärioikeistolainen ideologia voidaan tehokkaasti poistaa valtavirran digitaalisesta ekosysteemistä (Maly 2024, 276).
Maly päättelee, että metapolitiikka on ”täysimittainen hyökkäys humanismia, yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, valaistunutta demokratiaa sekä tasa-arvoa ja vapautta vastaan, jotka ovat tärkeitä nousevalle maailman yhteisölle”. Parempi maailma on oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen maailma ja tämän on ulotuttava myös internetiin. Algoritmien tuntemus, “Deplatformization”, alustojen vastuullisuus ja lainsäädäntö sekä tietoaukkojen ja verkon ongelmallisten valkoisten tilojen tunnistaminen ovat kaikki strategioita, joilla voidaan aloittaa vastarinta metapoliittisia toimia vastaan. Tulevatko tulevat EU-vaalit olemaan tasa-arvon ja ihmisoikeuksien kaltaisten aiheiden hallitsemia, vai muotoillaanko niitä yhä enemmän äärioikeiston narratiiveilla? Koska äärioikeistolaisilta ja oikeistolaitaa edustavilta puolueilta odotetaan suuria voittoja kesäkuun vaaleissa, tämä on tärkeä kysymys. Nämä strategiat ja roolimme verkkonarratiivien ja algoritmien muovaamisessa ovat asioita, joita meidän kaikkien tulisi tiedostaa, se on askel kohti parempaa maailmaa.
Lähteet:
Argentino, M.-A. (2021). Pastel QAnon – GNET. Global Network on Extremism & Technology. https://gnet-research.org/2021/03/17/pastel-qanon/.
Chadwick, Andrew (2017). The Hybrid Media System. Politics and Power. New York: Oxford University Press.
Maly, Ico (2024) Metapolitics, Algorithms and Violence: New Right Activism and Terrorism in the Attention Economy. Routledge 2024.
Maly, I. (2019). New Right Metapolitics and the Algorithmic Activism of Schild & Vrienden. Social Media + Society, 5(2). https://doi.org/10.1177/2056305119856700.
Norocel, O. C., & Lewandowski, D. (2023). Google, data voids, and the dynamics of the politics of exclusion. Big Data & Society, 10(1).
Palonen, E. (2021). The new leader of the Finns Party reinforces an illiberal turn. The Loop: ECPR’s Political Science Blog. https://theloop.ecpr.eu/the-new-leader-of-the-finns-party-reinforces-an-illiberal-turn/.
Van Dijck, J., de Winkel, T., & Schäfer, M. T. (2023). Deplatformization and the governance of the platform ecosystem. New Media & Society, 25(12), 3438-3454. https://doi.org/10.1177/14614448211045662.
