Max Tallberg
Olemme aiemmissa blogeissamme käsitelleet ilmastonmuutosta neljän tekstin verran. Ensimmäisessä kirjoituksessa kerroimme siitä, mistä ilmastonmuutoksessa on kyse niin fysikaalis-kemiallisesta kuin yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Seuraavassa tekstissä nostimme esiin ilmastonmuutoksen vastaiset toimet ympäristönsuojelullisesta näkökulmasta, joka uskoo tieteellisten innovaatioiden kykyyn ratkaista ilmastokriisi ja siihen, että nykyiset tuotannon, kuluttamisen ja kasvun mallit ovat ylläpidettävissä. Sen jälkeen paneuduimme ekologiseen näkökulmaan, joka vahvaan kestävyyteen vedoten puoltaa teollisen tuotannon, talouskasvuun perustuvien yhteiskuntajärjestelmien ja kulutuskulttuurin alasajoa. Tämä edellyttää perustavanlaatuisia muutoksia niin taloudessa, politiikassa ja maailmankuvassammekin. Ilmastotoimien redusointi näihin kahteen näkökulmaan ei sisällytä kaikkia mahdollisia lähestymistapoja ilmastonmuutokseen, mutta valinta palvelee luettavuutta ja yleistajuisuutta blogitekstin kaltaisessa tekstilajissa. Kolmannessa tekstissä nostimme esiin kasvisruokavalion merkityksen yksilön mahdollisuutena vaikuttaa nykytilanteeseen. Tässä viimeisessä ilmastonmuutosta käsittelevässä tekstissä palaan vielä ilmastonmuutoksen muodostamaan massiiviseen haasteeseen sekä sen edellyttämiin toimiin. Lopuksi pohdin vielä ilmastonmuutosta erilaisten huomioiden kautta.
On selvää, että ilmastonmuutokseen liittyvä globaali haaste on suurempi kuin yksikään aiemmin kohtaamamme. Ihmiskunnalla on myös kiire: mikäli epäonnistumme ilmastotoimissa, tulevat erilaiset sään ääri-ilmiöt, kuivuus ja merenpinnan kohoaminen tekemään merkittävän osan maapallosta elinkelvottomaksi. Hiilidioksidipäästöt onkin saatava nollaan yhden sukupolven aikana. Mikäli emme onnistu tässä, lykkäämme kriisiä vain tulevaisuuteen, jolloin sitä ei enää ole mahdollista ratkaista. Ihmiskunnan tuleekin tehdä kaikki mahdollinen ilmastokatastrofin välttämiseksi. Onnistuaksemme tarvitsemme uusia innovaatioita, kansainvälistä yhteistyötä ja yksimielisyyttä, jollaista ei ennen olla nähty. Nyky-yhteiskuntamme kuitenkin rakentuvat fossiilisten polttoaineiden varaan – joiden polttaminen on johtanut ilmaston lämpenemiseen – ja riippuvuutemme niistä on haastavaa katkaista. Vuonna 2019 noin 84 % globaalista energiantuotannosta tuotettiin fossiilisilla polttoaineilla. Niin viljely, tavarantuotanto kuin liikkumiseenkin yhdistetyt, fossiilikapitalismiin sidotut mekanismit johtavat kasvihuonekaasupäästöihin. Fossiilisten polttoaineiden käyttö johtuu siitä, että ne ovat nykypäivänä energiatehokkaampia kuin muut energialähteet ja siitä, että ne ovat olleet historiallisesti helposti saatavilla. Ne ovat kuitenkin loppumassa, eikä nykyisiäkään varastoja voida käyttää, jos ilmastokatastrofi halutaan välttää.
Hiilidioksidipäästövähennykset tulee tehdä samalla, kun globaalisti köyhimmille taatan parempi elämä. Nykyään esimerkiksi noin 860 miljoonalla ihmisellä ei ole sähköä. Kehittyvien maiden ihmisille mahdollistettu halvempi energia johtaisi samalla myös halvempiin lannoitteisiin. Lannoitteiden käyttö ei kuitenkaan saisi johtaa ympäristöongelmiin, kuten nykyään kaupallisten typpilannoitteiden käyttö johtaa, vaan sen sijaan tulisi käyttää lannoitteita, jotka eivät heikennä ympäristön tilaa. Jos kuitenkin köyhien maiden maanviljelijöillä olisi enemmän lannoitteita käytössä, myös sadot kasvaisivat. Nämä teot parantaisivat globaalisti köyhimpien asemaa – ja niiden tekemättä jättäminen johtaa siihen, että köyhät kärsivät ilmastonmuutoksesta entistä enemmän. Tarvitaan siis suurempaa energiantuotantoa, mutta se tulee tuottaa ilman kasvihuonekaasupäästöjä ja se tulisi irrottaa nykyisen tuotannon ja kulutuksen aiheuttamasta luonnon tuhoamisesta. Esittelemämme ympäristönsuojelullinen näkökulma suhtautuisi näihin mahdollisuuksiin toiveikkaasti. Ekologinen näkökulma puolestaan esittää, että kaikki tuotannon kasvattaminen – kehitysmaiden ihmisten sähköntuotanto mukaan lukien – ei olisi vahvan kestävyyden kannalta mahdollista; jos köyhempien maiden tuotantoa ja kulutusta ohjataan rikkaampien maiden suuntaan, kiihdyttäisi tämä entisestään ilmastonmuutosta.
Päästövähennykset ovat joka tapauksessa keskeisessä asemassa ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa, ja niitä tarvitaan useilla eri aloilla: tavaroiden valmistus kattaa päästöistä 31 %, sähkön tuotanto 27 %, viljely ja kasvatus 19 %, liikkuminen 16 % ja lämmitys ja ilmastointi 7 %. Kaikilla näillä aloilla päästöt tulisi nollata. Jotkut toimet, kuten sementin valmistaminen (joka on kolmanneksi suurin teollisen tuotannon kasvihuonekaasupäästöistä) ja lannoitteiden käyttö, ovat tänä päivänä yhteydessä fossiilisten polttoaineiden käyttöön, eikä tätä voida muuttaa nykyisen tietämyksen valossa ja nyt käytössä olevilla tuotantomenetelmillä . Bill Gates esittääkin, että tulevaisuudessa luultavasti tuotamme jonkin verran päästöjä, mutta poistamme niistä hiilidioksidin. Tämän tulisi kuitenkin tapahtua globaalisti, ei ainoastaan kehittyneissä maissa. Joudumme myös tulevaisuudessa luultavasti poistamaan ilmakehästä jo osan sinne päästämistämme kasvihuonekaasuista, mutta tämäkin tulisi tehdä ekologisesti kestävällä tavalla Haasteena on kuitenkin tällaisten kestävien ratkaisujen löytäminen.
Keskeistä on tehdä puhtaasta energiasta niin halpaa, että kaikki maat ja toimijat valitsevat sen. Uusiutuvat energianlähteet, kuten aurinko- ja tuulivoima, tulisikin ottaa laajemmin käyttöön. Päästöttömät vaihtoehdot ovat nykyään kalliimpia osittain siksi, että saastuttavien vaihtoehtojen suhteen ei huomioida niiden aiheuttamaa vahinkoa planeetallemme. Tämänkin tulisi muuttua. Uusiutuvat energianlähteet eivät kuitenkaan yksinään ole ratkaisu, koska niiden tuotanto on riippuvainen rajallisista luonnon resursseista. Puhtaan energian tuotanto ei siis itsessään ratkaise kaikkia ympäristöllisiä ongelmia, ellei nykyiseen ylituotannon ja -kulutuksen ongelmiin tartuta vahvemmin. Lähitulevaisuudessa ei myöskään ole tiedossa mitään sellaista laadullisesti ja määrällisesti fossiilisia polttoaineita vastaavaa energialähdettä, joka ei johtaisi ilmastonmuutoksen kaltaiseen ympäristökriisiin. Uusiutuvan energian kohdalla ongelmana on myös, ettei ole mahdollista rakentaa niin paljon uusiutuvan energian voimaloita, että ne korvaisivat, saati kasvattaisivat nykyistä energiantuotantoa.
Vihreät preemiot ovat joka tapauksessa toinen päästövähennyksiin liittyvä keskeinen teema. Niillä viitataan siihen lisähintaan, joka sisältyy puhtaan energian käyttöönottoon, verrattuna nykyisiin, suurempia määriä kasvihuonekaasuja tuottaviin ratkaisuihin. Onkin selvää – kuten Bill Gates esittää – että ne toimet, joilla on matala vihreä preemio tai ne, joilla ei ole sitä lainkaan, tulisi ottaa heti käyttöön. Tarvitaan kuitenkin myös innovaatioita, jotta vihreitä preemioita saadaan laskettua. Samoin tutkimustyö kannattaisi vahvimmin kohdentaa sinne, missä vihreät preemiot ovat nykypäivänä vielä liian korkeita (tämä olisi tehokkain keino edesauttaa vihreää siirtymää). Tarvitaan myös uudenlaista infrastruktuuria ja uusia sääntöjä, jotka tekevät uudesta teknologiasta kilpailukykyistä, mutta myös valtiollisia päätöksiä vihreän siirtymän edesauttamiseksi. Vihreät preemiot toimivat myös Gatesin mukaan mittarina kertomalla meille, miten edistymme ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Ne kertovat, mitä ilmastotoimet maksavat ja mitä toimia meidän kannattaa tehdä. Vihreiden preemioiden hinnan alentaminen onkin kaikkein tärkeintä. Laskemalla preemioita kannustetaan myös yrityksiä tekemään vihreämpiä ratkaisuja. Esimerkiksi sementtiä ja terästä ostavat suuret yhtiöt, eivätkä kuluttajat voi vaikuttaa tähän merkittävästi. Valtioilla on tässäkin suuri merkitys, ja niiden on mahdollista vaikuttaa esimerkiksi julkisten hankintojen kautta. Nykyään myös valtiot ostavat paljon polttoainetta, sementtiä ja terästä. Jälleen kerran tulee kuitenkin korostaa, että jos tuotanto- ja kulutusmalleihin ei tehdä muutoksia, eivät vihreät preemiotkaan saa aikaan tarvittavaa, kokonaisvaltaista muutosta maailman tilassa. Teknologisen kehityksen potentiaalia ei myöskään tulisi yliarvioida, vaan sen sijaan painottaa, että nykyisiin tuotanto- ja kulutuskäytäntöihin on pakko tehdä muutoksia.
Myös halvan ja päästöttömän sähkön tuotannon yhteydessä tulee nostaa esiin se, että tuotanto- ja kulutusmalleihin tarvitaan muutoksia. Tästä huolimatta vihreän sähköntuotannon lisääminen on kuitenkin tärkein keinomme laskea päästöjä. Sekä puhdas energia että vihreät preemiot kuuluvat oleellisesti tähän. Päästötön sähkö mahdollistaa monen muunkin asian päästöttömyyden, kuten liikkumisen ja tavaran valmistuksen. Ongelma tässä on vuodenaikojen vaihtelun merkitys sähköntuotantoon ja sähkön varastoinnin haasteet. Näihin ongelmiin olisi keskeistä kehittää ratkaisuja, sillä sähkön tarpeen on ennustettu kolminkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Tähän voidaan vaikuttaa jo nyt ottamalla käyttöön uusiutuvia energianlähteitä niin paljon kuin mahdollista. Tilanne tämän suhteen onkin parantunut huomattavasti: vuonna 2020 esimerkiksi aurinkokennojen hinta oli enää kymmenen prosenttia vuoden 2010 tasosta. Vihreän sähkönkään kasvattaminen ei kuitenkaan ole kestävä ratkaisu, jos sen ohessa ei panosteta energiansäästämiseen ja globaalin energiabudjetin laskemiseen.
Syvennyimme aiemmassa kirjoituksessamme erilaisiin teknologisiin innovaatioihin, joiden avulla ilmastonmuutokseen voidaan vaikuttaa. Puiden istuttaminen ja metsityshankkeet ovat kuitenkin myös olleet esillä keinona sitoa hiilidioksidia ilmakehästä. Nykytiedon valossa maapallolle voitaisiin istuttaa 0.9 miljardin hehtaarin verran uutta puustoa. Tämä tarkoittaisi 25 % lisäystä metsäalueiden pinta-alaan. Tällä tavalla voitaisiin sitoa yli 200 gigatonnia hiilidioksidia ilmakehästä, mikä tarkoittaisi 25 prosenttia ilmakehässä tänä päivänä olevasta hiilidioksidista. Ilmastonmuutoksen eteneminen kuitenkin vähentää metsittämismahdollisuuksia ja siitä syystä nämä hankkeet olisi hyvä saattaa alulle mahdollisimman pian. Tänään istutetulla puulla kestää 50–100 vuotta saavuttaa koko päästöjensitomispotentiaalinsa, joten metsittäminen ei tarjoa välitöntä ratkaisua ilmastonmuutokseen. Haasteena on myös, että jos puut palavat, vapautuu niiden varastoima hiilidioksidi ilmakehään. Metsittämisprojekteihin liittyy myös muita haasteita, joita olemme nostaneet esiin aiemmassa blogitekstissämme. Näistä syistä metsittäminen ei voi olla ainoa ratkaisu ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa, vaikka siitä voi olla apua.
*
Ilmastonmuutos on vain yksi seuraus laajemmasta kestävyyskriisistä, jossa käytämme planeettamme resursseja ja muokkaamme sen ilmastoa ja ympäristöä kestämättömällä tavalla. Länsimaiden eliittien kestämätön kulutustaso on tämän ytimessä. Yksilön kulutuksen tulisikin olla yhden hiilidioksiditonnin vuosittaisella tasolla. Yhdysvalloissa tämä luku on kuitenkin tänä päivänä 17,1, Ruotsissa 9 ja Kiinassa 6,6. Valtaosa maailman väestöstä kuitenkin kuluttaa niin vähän, että heidän tarvitsisi tehdä vain pieniä muutoksia kuluttamiseensa – tai ei muutoksia lainkaan. Tähän mennessä länsimaiden eliittien kulutus onkin ylivoimaisesti suurin syy nykyiseen uhkaavaan tilanteeseen. Globaalisti rikkaimman kymmenyksen kulutus kattaa 50 % kaikista päästöistä, kun taas rikkain prosentti on vastuussa kaksin kerroin suuremmista päästöistä kuin maapallon köyhempi puolikas. Ilmastonmuutoksen keskiössä on siis globaaliin oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä. On myös laskettu, että olemme jo käyttäneet 90 % siitä hiilidioksidikiintiöstä, joka mahdollistaisi alle 1,5 asteen lämpenemisen. Tarvitsemme siis nopeita toimia ilmastonmuutoksen negatiivisten, mullistavien vaikutusten välttämiseksi. Suurempi globaali yhteistyö päästökaupan, päästöjen verotuksen tai hiilikiintiöiden suhteen sekä hiilinielujen vahvistaminen ovat esimerkkejä tällaisista toimista.
Yhteismaan ongelma on keskeinen termi kaikessa tässä; ilmakehän ja ympäristön ollessa kaikkien yhteistä luontopääomaa voivat eri toimijat käyttää niitä surutta hyväkseen ja saastuttaa sekä heikentää niiden tilaa estoitta. Samaan aikaan yksittäisillä toimijoilla on halu olla vapaamatkustajia; muiden pitäisi lopettaa saastuttaminen paitsi minun. Tämän ongelman ratkaisemisen yhteydessä voisikin olla tilausta esimerkiksi erilaisille sovelluksille, jotka kertoisivat, miten jokaisen yksilön ilmastotoimet vertautuvat muihin. Näin syntyisi kiinnostusta tehdä ympäristöystävällisiä päätöksiä, kun nähtäisiin, että ollaan osa suurempaa joukkoa kestävästi kuluttavaa ihmismassaa. Tämä voisi myös päteä kansallisvaltioihin ja yrityksiin ja näin yhteismaan ongelmaan voitaisiin vaikuttaa positiivisella tavalla. Jos yksilöiden kestävämpään kuluttamiseen vaikutettaisiin näin, tulisi se kuitenkin tehdä kannustavalla tavalla, sen sijaan, että yksilöitä syyllistetään vääristä kulutuspäätöksistä. Globaaleiden yritysten kohdalla pelkkä kannustaminen ei kuitenkaan välttämättä riitä, vaan juuri esimerkiksi kansainvälisillä sopimuksilla tulisi vaikuttaa heidän toimintaansa. Yhteismaan ongelmaan on myös vaikeaa löytää ratkaisua, jos ylikansalliset yritykset yhä enenevissä määrin omistavat ilmakehän ja ympäristön kannalta keskeisiä luonnonvaroja. Tähänkin pitäisi siis pystyä vaikuttamaan. Jos ilmaston lämpeneminen kuitenkin jatkuu, on ennustettu, että vuonna 2070 19 % maapallon pinta-alasta voisi olla asuinkelvotonta. Tämä tarkoittaisi sitä, että satojen miljoonien ihmisten olisi muutettava ilmastopakolaisina. Tämä johtaisi todennäköisesti myös konflikteihin, joissa suuri määrä ihmisiä kilpailisi niukoista resursseista, ja kansallisvaltiot rakentaisivat rajamuureja ja estäisivät ilmastopakolaisten tulon. Tällaisessa tilanteessa he, jotka eivät ensisijaisesti ole aiheuttaneet ilmastonmuutosta, kärsisivät sen vaikutuksista eniten.
On siis selvää, että ilmastonmuutokseen vastaamisen tulisi olla keskeisessä asemassa kaikessa ihmisten toiminnassa. Tarvitaan myös uutta, globaalia politiikka ja tekoja, joita meillä ei vielä nykymaailmassa ole. Ainoa keino vastata ilmastonmuutokseen kestävällä tavalla, on tehdä se globaalisti tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti. Näin kaikki ilmastoteot – niiden hinta ja hyöty – jaettaisiin tasavertaisesti kaikkien maailman kansalaisten kesken. Olemme aiemmassa blogitekstissämme ja jo tässäkin nostaneet esiin globaalin hiiliveron ja päästökaupan, kuten myös henkilökohtaisen hiilikiintiön. Nämä olisivat kaikki varteenotettavia keinoja hillitä ilmastonmuutosta globaalilla tasolla oikeudenmukaisella ja tasa-arvoisella tavalla. Tällä tavalla päästöille asetettaisiin hinta, mikä varmasti vähentäisi saastuttamista ja luonnon tilan heikentämistä. Näin kerätyillä tuloilla voitaisiin myös parantaa kaikkein heikoimpien asemaa. Myös globaali, vihreä perustulo voisi mahdollisesti olla keino vastata ilmastonmuutokseen. Jos ilmastokatastrofi onnistutaan välttämään, voivat ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun liittyvät toimet ja uudistukset mahdollistaa oikeasti tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen maailman, jossa esimerkiksi ihmisten vapaa liikkuvuus, globaali perustulo ja kestävä kehitys vallitsisivat – kaikki sellaisia toimia, joihin liittyen yhdistyksemme haluaa herättää keskustelua. Tällaisten päätösten läpivievät poliitikot jäisivät varmuudella historiaan.
Kaikkeen edellä mainittuun pohjaten on aiheellista väittää, että elämme ajassa, joka voi myöhemmin jäädä historiaan ihmiskunnan taitekohtana. Historiantutkimuksessa on tunnistettu aksiaalisena aikana tunnettu ajanjakso, joka ulottuu vuosien 800–200 e.Kr. välille. Tänä aikana suurimmassa osassa asuttua maailmaa kehittyi filosofisia, uskonnollisia ja älyllisiä suuntauksia, jotka muovasivat myöhempiä kulttuureja ja yhteiskuntia. Ihmiskunta saattaisi tulevaisuudessa puhua meitä lähellä olevista vuosisadoista toisena aksiaalisena aikana, jolloin ihmiskunta vastasi ilmastonmuutokseen – suurimpaan eksistentiaaliseen uhkaansa – ja jolloin tämä myös muovasi tulevien sukupolvien elämää pitkälle tulevaisuuteen. Tämä voidaan myös nähdä aikana, jolloin teknologinen kehitys oli nopeinta ihmiskunnan historiassa. Teknologisen harppauksen suhteen voitaisiin tulla lopulta – mahdollisesti muutaman vuosisadan kuluttua – tilanteeseen, jossa kaikki keskeiset teknologiaan liittyvät kehitykset olisi nähty, siltä osin kuin niillä olisi olennainen merkitys ihmisten elämän parantamiseen. Tämän kaiken toteutuminen edellyttää kuitenkin toisaalta sitä, että ilmastotoimissa onnistutaan, mutta myös sitä, että teknologian käyttö ja kehitys ei olisi suoraan kytkettynä rajallisten luonnonvarojen kestämättömään hyödyntämiseen. Muutoin aikaamme kuvataan ajanjaksona, jona ihmiskunta tuhosi elämän edellytykset kotiplaneetallamme.
Ilmastonmuutoksen myötä tulemme todennäköisesti olemaan tilanteessa, jossa täytyy valita, säilytämmekö arvokkaan elämän edellytykset vain heille, joilla on varaa maksaa siitä tarpeeksi, vai taataanko kaikille mahdollisuus arvokkaaseen elämään. Jos meillä olisi enemmän aikaa, voisimme ehkä luottaa siihen, että erilaisten teknologisten innovaatioiden avulla päästöjä saataisiin laskettua tarpeeksi, tai että voisimme niiden avulla poistaa ilmakehästä jo sinne päästämäämme hiilidioksidia. Luultavasti olemmekin tulevaisuudessa tilanteessa, jossa jo ilmakehään päästämiämme kasvihuonekaasuja yritetään sieltä poistaa. Tämä voisi tarkoittaa juuri massiivisia metsitysprojekteja tai hiilidioksidin imemistä ilmakehästä. Ongelmana tässä on kuitenkin luonnon keikahduspisteet. Ne viittaavaat ekosysteemien kynnykseen, jonka ylittyminen johtaa laajoihin ja yleensä peruuttamattomiin muutoksiin. Monet näistä järjestelmistä kuten sademetsät ovat elintärkeitä Jos keikahduspisteet ylitetään, myöhemmillä teoillamme ei enää ole merkitystä, kun nämä prosessit muuttuvat niin, että ne lämmittävät planeettaamme entisestään ja tekevät antroposeenistä pysyvän, itseään ylläpitävän järjestelmän. Ilmastotoimilla on siis kiire, jos haluamme taata kaikille arvokkaan elämän maapallollamme.
Kaikista uhkakuvista huolimatta meillä on yhä toivoa saada aikaiseksi myönteisiä muutoksia, jos toteutamme kestäviä muutoksia tarpeeksi päättäväisesti ja ajoissa. 3,5 prosentin sääntö kertoo, että kun tämän verran kansakunnasta on saatu mobilisoitua yhteisen asian taakse, on positiivisia muutoksia väistämättä tapahtunut. Tämä teoria viittaa kuitenkin historiallisiin havaintoihin väkivallattomista massaliikkeistä, eikä sitä voida suoraan soveltaa ilmastonmuutokseen. Sosiologi Damon Centola on kuitenkin esittänyt, että kokonaisvaltaisten yhteiskunnallisten muutosten yhteydessä kriittinen raja on muutoksia ajava 25 % omistautunut vähemmistö. On todennäköistä, että tämä raja tullaan ilmastonmuutoksen suhteen tulevaisuudessa ylittämään (ellei se ole jo ylitetty), kun ilmastokriisin seuraukset vaikuttavat yhä useamman ihmisen arkeen. Jo nyt vaikuttaa vahvasti siltä, että suuri osa maailman väestöstä on tietoinen ilmastonmuutoksen uhasta ja ottaa sen vakavasti (vaikka tämä ei aina tarpeeksi voimakkaasti heijastu kulutukseen), mutta että poliitikot eivät vielä ole tehneet tarpeeksi. Ongelmana on myös, että monet poliitikot eivät aja tehokkaita ilmastotoimia, koska pelkäävät silloin menettävänsä kannatuksensa. Toisena suurena haasteena on myös saada suuryritysten johtajat ja muut maailman rikkaimmat mukaan ilmastotoimiin, mikä on välttämätöntä, kun tiedetään heidän massiivinen osuutensa maailman päästöistä.
Voi myös olla mahdollista, että kulutuksen välttämättömään vähentämiseen suhtaudutaan tulevaisuudessa hyväksyvämmin ja ollaan valmiita muuttamaan arkea sen suhteen, kun ajatukseen on ehditty tottua ja se on laajasti hyväksytty. Ehkä tällaisessa maailmassa keskityttäisiin myös siihen, mikä on oikeasti tärkeää – ihmissuhteisiin, kestävään elämäntapaan ympäröivän maailman kanssa ja omien arvojen mukaiseen elämään – sen sijaan, että kulutuksen kautta yritetään täyttää jokainen irrelevantti tarpeemme. Uudenlaiseen niukkuuteen sopeutuminen on välttämätöntä, kun tiedetään nykyisen elämäntapamme kestämättömyys. Tämä ei kuitenkaan itsessään tarkoittaisi yksilön elämänlaadun heikkenemistä, vaan juuri oikeasti tärkeiden asioiden priorisoimista. Jos siis onnistumme välttämään ilmastokatastrofin, voi ihmiskuntamme tulevaisuudessa voida yhä paremmin ja yltää yhä suurempiin saavutuksiin.
Ilmastokatastrofi on mahdollista välttää. Tämä vaatisi kuitenkin rikkaiden maiden hiilineutraaliutta vähintään vuoteen 2050 mennessä. Tällä hetkellä vaikuttaa vahvasti siltä, ettemme saavuta sitä aikaisempaan tavoitteeseen, eli vuoteen 2030 mennessä. Suurimpana ongelmana ilmastotoimiin liittyen on globaalin yhteistyön haastavuus. Vaadittaisiin myös sellaista globaalia yksimielisyyttä, jota vielä ei tarpeeksi suuressa määrin ole. Vaaditaan myös valtioiden panosta tutkimukseen. Tämäkin vaatisi yhteistyötä ja esimerkiksi globaaleja tutkimusprojekteja. Yksityinen sektori voisi taas ottaa vetovastuun, kun tiedetään että hanke menestyy. On kuitenkin myös selvää, että ilmastonmuutosta on mahdollista heikentää monin eri tavoin. Samalla on ilmeistä, että yksi keino ei ole riittävä, vaan tarvitaan monen eri innovaation käyttöönottoa. On kuitenkin myös mahdollista, että jos jollain näistä aloista tehdään läpimurto, ei muissa sitä tarvitse tehdä. Kaikkiin toimiin liittyy samalla myös epävarmuuksia ja haasteita. Ihmiskunnalla on kuitenkin aihetta toiveikkuuteen ilmastonmuutoksen suhteen, jos toimimme ajoissa ja oikein.
Lähteet:
Bastin, J.-F. et al. (2019) The global tree restoration potential. Science (American Association for the Advancement of Science). [Online] 365 (6448), 76–79.
Chenoweth, Erica. Folkmakt. Klimatboken. Polaris 2022.
Dixson-Decleve, Sandrine et al. Earth for All. A survival guide for Humanity. New Society Publishers 2022.
Frieden JA Lake DA Schultz KA. World Politics : Interests Interactions Institutions. Fourth ed. New York: W.W. Norton & Company; 2019.
Gates, Bill. Kuinka välttää ilmastokatastrofi. Nykyiset ratkaisut ja läpimurrot joita vielä tarvitsemme. WSOY 2021.
Klein, Naomi. En rättvis omställning. Klimatboken. Polaris 2022.
Lustgarten, Abrahm. Klimatflyktingar. Klimatboken. Polaris 2022.
Lähde, Ville: Niukkuuden maailmassa. niin & näin -kirjat, Tampere. 2013.
Raworth, Kate. Mot 1,5-graderslivstilar. Klimatboken. Polaris 2022.
Rockström, Johan. Tröskelpunkter och återkopplingar. Klimatboken. Polaris 2022.
Thunberg, Greta. För att kunna lösa problemet måste vi först förstå det. Klimatboken. Polaris 2022.
Thunberg, Greta. Världen har feber. Klimatboken. Polaris 2022.
Vince, Gaia. Nomad Century. How to survive the climate upheaval. Penguin Books 2022.
https://www.ekofokus.com/2019/08/onko-metsittaminen-paras-tapa-torjua.html
https://online.hbs.edu/blog/post/tragedy-of-the-commons-impact-on-sustainability-issues
https://fi.scienceforming.com/10830006-what-is-axial-time
https://www.britannica.com/list/the-axial-age-5-fast-facts
https://www.epa.gov/enforcement/cement-manufacturing-enforcement-initiative
