Ihmisten perustarpeiden täyttämisen tulisi olla globaalin politiikan keskeinen tavoite

Kannatamme muutoksia, jotka ovat kaikkien hyväksyttävissä.

Uskomme rakentavan keskustelun voimaan.

Global Visions > Blogi > Ihmisten perustarpeiden täyttämisen tulisi olla globaalin politiikan keskeinen tavoite

Ihmisten perustarpeiden täyttämisen tulisi olla globaalin politiikan keskeinen tavoite

Max Tallberg & Petri Lahtinen

Maailman poliittista ja yhteiskunnallista kehitystä voidaan tarkastella tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden, vapauden ja valtiomuotojen kautta. Yleisinhimillisestä näkökulmasta käsin voidaan väittää, että politiikan tulisi tavoitella globaalilla tasolla tilannetta, jossa nämä neljä osatekijää tarjoavat parhaimmat mahdolliset lähtökohdat ihmisille kukoistaa sekä elää hyvää ja arvokasta elämää. Tämän kehityksen ensimmäisenä tavoitteena tulisi olla kaikkien maailman ihmisten perustarpeiden tyydyttäminen, joita ilman yksilö ei voi elää arvokasta elämää. Näitä perustarpeita hahmottelevia teorioita kuvataan perinteisesti tarveteorioilla, joista tunnetuin on yhdysvaltalaisen psykologin Abraham Maslow’n humanistiseen psykologiaan perustuva tarvehierarkia. Maslow lähti teoriassaan liikkeelle ihmisen fysiologisista tarpeista eli hengissä säilymisen fyysisistä edellytyksistä, kuten ruosta, juomasta ja hengitysilmasta. Tämän pohjalle hän hahmotteli turvallisuuden tarpeet, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet, arvonannon tarpeet ja itsensä toteuttamisen tarpeet. Muita tunnettuja tarveteorioita ovat muun muassa Herzbergin motivaatio- ja hygieniateoria, McClellandin suoritusmotivaatioteoria ja Alderferin ERG-teoria. On kuitenkin syytä huomioida, että usein tarveteorioilla on merkittäviä puutteita: ensinnäkin niiden avulla ei usein kyetä ymmärtämään, miten uusia tarpeita syntyy ja miten niitä vakiinnutetaan. Toisekseen tarveteorioilla on taipumus sivuuttaa ihmisten ja ihmisyhteisöjen historiallinen muuttuvuus ja palauttaa kaikki oletetulle biologiselle perustasolle.

Politiikan puolella ihmisten perustarpeiden tyydytys nostettiin esiin jo YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25. artiklassa, jonka yleiskokous hyväksyi vuonna 1948. Artikla kuuluu näin: ”Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.” Nämä asiat kuuluvat erottamattomalla tavalla arvokkaaseen elämään. Länsimaisessa diskurssissa perustarpeiden tarkentaminen ja täsmentäminen on kuitenkin jatkunut Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistuksen jälkeen: yhdysvaltalainen filosofi John Rawls esitti, että jokaiselle yksilölle kuuluvat näiden oikeuksien lisäksi mahdollisimman laajat perusvapaudet sekä mahdollisuuksien tasa-arvo. Tämän lisäksi Rawls nosti esiin ”ensisijaiset hyvät”, joihin hän laskee yksilön vapaudet, oikeudet ja mahdollisuudet, tulot ja vaurauden, sekä itsearvostuksen mahdollistaman sosiaalisen perustan.

Filosofit Amartya Sen ja Martha Nussbaum ovat puolestaan nostaneet esiin käsitteen toimintakyvyistä, joiden täyttyminen on edellytyksenä arvokkaalle elämälle. Nussbaum laskee näihin mahdollisuuden elää normaalin mittainen elämä, fyysisen terveyden, fyysisen koskemattomuuden, mahdollisuuden käyttää aisteja, mielikuvitusta ja ajattelua, tunteet, sekä mahdollisuuden muodostaa käsitys hyvästä ja arvioida omia elämänsuunnitelmia. Nussbaum nostaa myös esiin mahdollisuuden elää toisten ihmisten kanssa, kiintyä heihin ja osallistua sosiaaliseen elämään, mahdollisuuden elää yhteydessä luontoon, leikin ja vapaa-ajan mahdollisuuden, sekä mahdollisuuden vaikuttaa omaan ympäristöönsä.

Ihmisten perustarpeiden täyttäminen ei kuitenkaan toteudu nykymaailmassa riittävästi ainakaan globaalilla tasolla. Sen sijaan, että kaikista maailman ihmisten perustavanlaatuisista tarpeista huolehdittaisiin, vain pieni etuoikeutettu osa ihmisiä hyötyy teknologiaan ja talouteen tehdyistä valtavista panostuksista ja niihin liittyvästä kehityksestä. Esimerkkinä voidaan mainita se, että avaruusturismi on jo lähitulevaisuudessa aito mahdollisuus – mutta vain varakkaille yksilöille. Teknologinen kehitys yhdessä kaupan, tuottavuuteen panostamisen ja pääoman kertymiseen johtavien investointien kanssa on myös johtanut Aasian ja Tyynenmeren maissa ennen näkemättömään taloudelliseen kasvuun. Tämä ei kuitenkaan ole ollut mahdollista kaikissa kehittyvissä saati sitten vähemmän kehittyvissä maissa. Noin 750 miljoonaa ihmistä eli kymmenen prosenttia ihmiskunnasta elääkin edelleen äärimmäisessä köyhyydessä, kun köyhyysrajaksi määritellään 1,90 dollarin päivätulot. Vuonna 2022 rikkain prosentti omisti 38 prosenttia koko maailman varallisuudesta, kun taas köyhemmän puoliskon omistusosuus oli vain 2 prosenttia. Tämän lisäksi 52 prosenttia maailman tuloista ohjautui rikkaimmalle kymmenykselle. Köyhemmälle puoliskolle tuloista ohjautui ainoastaan 8,5 prosenttia. Ihmiskunnan panostaessa edes murto-osan uuden viihdeteknologian kehittelyyn ja vauraiden maiden ihmisten aseman parantamiseen kohdentuvista ajallisista, taloudellisista ja materiaalisista resursseistaan heikko-osaisten auttamiseen, voisi heidän tilanteensa parantua merkittävästi lyhyessäkin ajassa. Tämän tulisikin olla globaalin politiikan keskeinen tavoite.  

Nykyään moni huono-osainen on kuitenkin riippuvainen ulkoapäin tulevasta humanitaarisesta avusta. Moni kansainvälinen avustusjärjestö pyrkii jo parantamaan laajojen ihmisryhmien ja yhteisöjen asemaa, mutta sama tuki kuuluisi globaalisti kaikille, ei vain nykyisen avun piirissä oleville.  Varakkaiden maiden kansalaisten lahjoitukset ja järjestöjen apu on elintärkeää ja sen antaminen ihailtavaa, mutta nämä asiat tulisi oikeasti ratkaista maailman rakenteita ja politiikkaa muuttamalla. Nykyisessä äärimmilleen globalisoituneessa maailmassa on valloillaan monia monimutkaisten järjestelmien verkostoja, jotka itsessään monesti luovat ja ylläpitävät sortavia ja epätasa-arvoisia rakenteita.

Globaali perustulo olisi yksi keino parantaa kaikkien elämää. Ensisijaisesti sen tulisi täyttää kaikkein perustavinta laatua olevat tarpeet, mutta samalla se voisi mahdollistaa suuremman henkilökohtaisen vapauden, kun perustulon tuoma perusturvallisuus kasvattaisi myös yksilöiden autonomisuutta. Tämä vapaus johtaisi suurella todennäköisyydellä myös moniin yhteiskunnan kannalta hyödyllisiin innovaatioihin. Juuri vapauden mahdollistamisen kautta perustulon voidaan katsoa olevan myös tehokas työkalu tarvehierarkioiden esittämien fysiologisten perustarpeiden jälkeen tulevien tarpeiden sekä Senin ja Nussbaumin esittämien toimintakykyjen tavoittelemisessa. Lisäksi perustulon tulisi olla sen suuruinen, että sen avulla yksilö voisi aidosti parantaa elämäntilannettaan myös pitkällä aikavälillä.

Perustulon vastustajat vetoavat usein argumenttiin, että se laiskistaa ja passivoi ihmisiä. Kuitenkin lukuisat perustulokokeilut ovat järjestään osoittaneet, että taloudellinen aktiviteetti jopa kasvoi tuen saajien kohdalla. Oikein toteutettuna perustulon voidaan kuvitella tukevan positiivista kehitystä myös talouden näkökulmasta: sillä olisi potentiaali kaventaa taloudellista eriarvoisuutta, joka muuten suurella todennäköisyydellä kasvaa nykyisessä globaalissa kapitalistisessa riisto- ja kulutustaloudessa. Perustulon kehittelyssä tulisi ottaa myös huomioon, miten se voi edistää kestävämpää taloudellista kehitystä. Rajallisessa maailmassa pelkkä pääoman ja varallisuuden uudelleenjako ei ole riittävä edellytys pitkäkestoiselle tasa-arvolle ja oikeudenmukaisuudelle: perustulon toteutus pitää suunnitella osana kohtuutaloutta, joka kunnioittaa rajallisia resursseja ja suhtautuu kriittisesti esimerkiksi yksilökeskeiseen kulutuskulttuuriin. Perustulon tulisikin turvata ennen kaikkea arvokkaan elämän perusedellytykset – ei mahdollistaa kaikille kestämätöntä ylellistä elämäntyyliä.

Vaikka perustulon turvin tulisi pystyä täyttämään arvokkaan elämän edellytykset, sen ideana on samaan aikaan kannustaa työntekoon. On syytä huomioida, että perustulo voi toimia hyödyllisenä ajattelun työkaluna, joka laajentaa nykyisiä kapeita käsityksiä töistä nimenomaan palkkatöinä. Perustulon myötä esimerkiksi aiemmin mainitut innovaatiot tai vaikkapa erilaisen vapaaehtoistyön muodot saisivat enemmän tilaa ja arvostusta. Globaali perustulo muuttaisi maailmaa oikeudenmukaisempaan ja tasa-arvoisempaan suuntaan, kun etenkin vähemmän kehittyneiden maiden ihmiset saisivat aidon mahdollisuuden tavoitella parempaa elämää laaja-alaisemmin työnteon ja muun yhteiskunnallisen toiminnan kautta. Mikäli globaali perustulo toteutetaan siten, että se edistää yksilöiden perusturvan lisäksi myös yhteisöllisyyttä ja yhteisöllistä toimintaa, voisivat kehittyvät maat saada merkittävän keinon viedä omaa yhteiskunnallista kehitystään eteenpäin. Globaalin perustulon edellyttämät varallisuuden ja resurssien jaon uudelleenmietintä muuttaisivat myös nykyisiä vallitsevia valtasuhteita tasa-arvoisempaan suuntaan. Tämän myötä tekstin alussa nostettujen tavoitteiden – tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden, vapauden ja parempien valtiomuotojen – saavuttaminen olisi myös tosiasiallisesti mahdollista globaalilla tasolla.

Lähteet:

https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/miina-ja-ville-opettajan-oppaita/miina-ja-ville-etiikkaa-etsimassa-10

https://mielenihmeet.fi/mcclellandin-tarveteoria-johtajuudessa/

https://www.unescap.org/sites/default/files/06Chapter4.pdf

https://filosofia.fi/fi/ensyklopedia/rawls-john

https://www.jaatistietopankki.fi/minua-kuullaan-reppu/hyva-elama/toimintamahdollisuudet/

https://www.imf.org/en/Publications/fandd/issues/2022/03/Global-inequalities-Stanley

https://www.ykliitto.fi/sites/www.ykliitto.fi/files/ihmisoikeuksien_yleismaailmallinen_julistus_1.pdf

https://eprints.soas.ac.uk/31848/1/Karshenas_Universal_Basic_Income_Default_Lessons_Irans.pdf

Lähde, Ville: Niukkuuden maailmassa. niin & näin -kirjat, Tampere. 2013

MacNeill, A. & Vibert, A. (2019): Universal Basic Income and the Natural Environment: Theory and Policy. Basic Income Studies 2019.

Nussbaum Martha (2006): Frontiers of Justice: Disability Nationality Species Membership. Cambridge Mass: Belknap Press: Harvard University Press.

Tallberg, Max (2022). Uuden ajan kansalainen: Visio paremmasta maailmasta. https://avisionofabetterworld.net/

Jaa somessa

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on whatsapp
WhatsApp

SINUA SAATTAVAT KIINNOSTAA MYÖS SEURAAVAT ARTIKKELIT

Mitä demokratia on?

Max Tallberg Kun tarkastellaan sitä, millainen hyvä yhteiskunta olisi, tietyt suuret taustakysymykset nousevat aina esiin, niin historiallisesta kuin nykypäivän näkökulmasta tarkasteltuna ja varmasti myös tulevaisuudessakin.

Globaaliin etelään kuuluvien ihmisten arjesta (osa 2)

Max Tallberg Käsittelin edellisessä tekstissäni Globaalin etelään kuuluvien ihmisten arkea pääosin siihen liittyvistä ongelmista käsin. Tässä tekstissä nostan puolestaan vahvemmin esiin ratkaisuja, sekä pohdin sitä,

Oletko ihminen, jonka mielestä on tärkeää pyrkiä parantamaan maailman tilaa?

Jos näin on asian laita, silloin Uuden ajan kansalainen: Visio paremmasta maailmasta on kirja, joka sinun tulisi lukea. Kirjassa Max Tallberg esittää konkreettisen poliittisen vision paremmasta maailmasta. Kirja on ladattavissa ilmaiseksi.