Innovaatioiden kehittäminen globaalilla tasolla

Kannatamme muutoksia, jotka ovat kaikkien hyväksyttävissä.

Uskomme rakentavan keskustelun voimaan.

Global Visions > Blogi > Innovaatioiden kehittäminen globaalilla tasolla

Innovaatioiden kehittäminen globaalilla tasolla

Max Tallberg & Petri Lahtinen

Puhuessaan valtion tehtävistä englantilainen taloustieteilijä John Maynard Keynes sanoi: ”Valtion tärkein tehtävä ei ole tehdä asioita, joita ihmiset jo tekevät, ja tehdä niitä hiukan paremmin tai huonommin, vaan tehdä asioita, joita ei tällä hetkellä tehdä lainkaan.” (The end of Laissez Faire, 1926). Valtion roolin taloudessa – etenkin innovaatioiden kehittämisessä – tulisikin olla nykyistä suurempi. Innovaatioilla tarkoitetaan uutuusarvoa sisältävää tietoa, toimintatapaa, tuotetta, palvelua tai muuta uutta yhdistelmää. Usein tätä tietoa ja osaamista hyödynnytetään myös uudella tavalla yhteiskunnallisesti ja/tai kaupallisesti. Historiallisesti katsottuna aiempien menestyneimpien talouksien voidaan väittää olleen sellaisia, joissa valtion rooli on ollut jollain tapaa merkittävä. Näissä talouksissa valtio on esimerkiksi uskaltanut tehdä riskialttiita investointeja. Tämän edellytyksenä on kuitenkin se, että julkisella sektorilla on visiointikykyä ja itseluottamusta.

Historia on täynnä esimerkkejä, joissa valtio on tukenut tärkeitä innovaatioita synnyttäneitä hankkeita ja projekteja. Kuitenkin valtioiden ja innovaatioiden suhde ei ole ollut yksiselitteisesti ainoastaan myönteinen asia. Esimerkiksi ydinvoiman kehityksen historiaa leimaa auttamattomasti se tosiasia, että toisen maailmansodan aikana niin Yhdysvalloissa kuin Natsi-Saksassa ryhmä tiedemiehiä pakotettiin valtion toimesta kehittämään ydinpommia keinona kääntää ratkaisevasti sodan kulku. Yhtä lailla ensimmäinen kuulento poiki useita, vielä tänäkin päivänä käytössä olevia hyödyllisiä innovaatioita kuten lämpöeristekerrokset, iskunvaimentimet, tulenkestäviä palomiehen uniformuja ja vakuumipakattuja elintarvikkeita, mutta poliittisella tasolla tässä niin kutsutussa avaruuskilvassa oli kyse Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisen Kylmän sodan ilmentymästä. Nykyisin monet innovaatiot ja niiden hyödyllisyyden arviointi alistetaan kilpailun, taloudellisen tehokkuuden ja maksimaalisen voitontavoittelun kriteereille. Valtioiden ja innovaation välistä suhdetta ajatellessamme oikeudenmukaisemman ja kestävän kehityksen näkökulmasta meidän onkin kysyttävä, minkä organisaatiomuodon ja mitkä säännöt toisaalta innovaatioiden tuottajat ja toisaalta valtiot voivat luoda, jos haluamme estää poliittista, taloudellista ja sotilaallista valtaa käyttämästä tietoa tarkoituksiin, jotka ovat asiaankuulumattomia tiedon itsensä kannalta ja ennen kaikkea vastakkaisia ihmiskunnan yhteiselle intressille.

Valtion kyky omaksua yrittäjähenkinen asema, jossa se ottaa entistä enemmän osaa innovointien kehittämiseen, olisi samalla yksi tapa oikeuttaa sen suuri koko. Keskeistä on tässä myös todeta, että tärkeintä ei ole julkisen sektorin laajuus vaan sen sijaan se, mihin se kohdentaa menonsa. Yrittäjähenkinen valtio kykenisi ottamaan riskejä kohdistetusti ja ennakoivasti, mutta samalla myös keskittymään sen tukemien innovaatioiden kestävyyteen ja hyödyllisyyteen ihmiskunnan ja muiden elämänmuotojen yhteisen hyvinvoinnin kannalta. Valtion tulisi jatkossakin investoida aloille, joille yksityinen sektori ei investoi. Se pystyisi näin ottamaan harteilleen riskejä, joita yksityinen sektori ei uskalla ottaa. Tällainen toiminta ei kykenisi ainoastaan kasvattamaan bruttokansantuotteen kokoa vaan parhaimmillaan edistämään myös hyvinvointia laaja-alaisemmin.

Kun erilaisten investointien tuloksena on syntynyt konkreettisia innovaatioita, siirtyvät ne usein markkinoille, joissa innovaatioiden kehittäjien on mahdollista tarjota luomaansa hyödykettä potentiaalisille asiakkaille. Ei voida kuitenkaan ajatella, että markkinat itsessään järjestäisivät yhteiskunnan optimaaliselle tasolle. Liberalismin perusmyytti uskoi yksilön vapauttamiseen, mutta todellisuudessa nykyaikamme liberalismin vapaus koskee ainoastaan pääomaa. Pääoma on oleellisesti sidoksissa aikaamme hallitsevaan kasvupakkomielteeseen, jonka muodostavat kolme vahvaa ja toisistaan riippuvaista mekanismia:

  1. voittoa tavoitteleva kapitalismi, joka kytkee työllisyyden jatkuvaan pääoman kasautumiseen
  2. statusajatteluun kytketty kulutus, joka liittyy loputtomaan uutuuden ajamiseen eli konsumerismiin
  3.  kansainvälinen kilpailu resursseista, markkinoista ja investoinnista

Tulevaisuuden innovaatioiden ja markkinoiden kohdalla poliittisten päättäjien tulisikin ottaa suurempi rooli ja olla mukana ajamassa hankkeita, jotka eivät välttämättä muuten lähtisi käyntiin. Samaan aikaan näiden hankkeiden tulisi olla sellaisia, jotka hyödyttävät niin ihmisiä kuin laajemmassa mittakaavassa myös muuta elollista elämää. Päätöksenteon takana pitää olla autonomisen tieteen tarjoama tieto, joka ei ole poliittisen, taloudellisen tai sotilaallisen vallan alistama. Näiden periaatteiden mukaan luodut innovaatiot johtaisivat myös kehitykseen, jonka olisi parhaassa tapauksessa kaikille hyödyllistä ja kestävää.

Yhtä lailla on kestävää ja oikeudenmukaista, että valtion sijoittamat resurssit palautuvat ainakin jossain määrin sille takaisin niistä innovaatioista, joiden kehittämisessä se on ollut mukana. Yksi keino tähän olisi periä lisenssimaksuja näistä innovaatioista, tai valtio voisi saada itselleen osan tukemiensa yritysten osakkeista. Lisenssimaksut voitaisiin puolestaan esimerkiksi sijoittaa ”innovaatiorahastoihin”, joilla tuetaan edelleen tulevaisuuden innovointeja, tai ohjata edelleen vaikkapa perustulon kaltaisiin uusiin sosiaalituen muotoihin. Osaltaan myös perustulon voidaan uskoa palvelevan innovointeja, sillä sen tarjoama autonomisuus mahdollistaa moninaisuuksien tuotannon ja uusintamisen pelkän pääomaan perustuvan arvonlisäyksen sijaan.

Kapitalismin ja markkinoiden ollessa maailmanlaajuisia järjestelmiä on myös selvää, että maailman muuttaminen parempaan suuntaan ei voi jäädä ainoastaan paikallistasolle, vaan se vaatii useiden maiden yhteistyötä ja investointeja. Global Visionsin arvojen mukaista olisi, että innovaatioiden kehittämisen suhteen – kuten myös koko maailman kehittämisen suhteen – tehtäisiin enemmän globaalia yhteistyötä. Ainoastaan laajalla kollektiivisella yhteistyöllä voidaan saavuttaa suurin potentiaali edistää oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja parantaa kaikkien elollisten toimijoiden elämää. Antropomorfisen ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristökriisien vastainen taistelu luo jo itsessään tarpeen suuremmalle globaalille yhteistyölle ja innovaatioille, jotka ohjaavat elämää kestävämpään suuntaan. Suuremman globaalin yhteistyön myötä innovaatioiden tuomat mahdolliset edut ja hyödyt eivät myöskään rajoittuisi ainoastaan varakkaampien ja kilpailukykyisempien valtioiden kansalaisille.

Valtioiden talouden ei tulisi kuitenkaan rajoittua pelkästään innovaatioiden tukemiseen. Valtioilla on ennen kaikkea vastuu olla mukana turvaamassa yhdessä sellaista toimintaa, joka luo perusedellytykset arvokkaalle ja mielekkäälle elämälle. Tähän kuuluisi sellaisia elämän kannalta tärkeitä tekijöitä kuten terveydenhuolto, koulutus ja luonnon ympäristöjen suojelu. Kun paikallistasolla hyvän ja merkityksellisen elämän edellytykset on turvattu, on aika laajentaa toiminnallista horisonttia kohti maailmanlaajuista hyvinvointia: me emme saa antaa kyynisyydelle valtaa ja ajatella, etteikö nykyisille rakenteille ja järjestelmille olisi vaihtoehtoja. Yksilöiden, yhteisöjen ja valtioiden välisellä yhteistyöllä, autonomisen tiedeyhteisön innovaatioilla sekä globaalien instituutioiden avulla on mahdollista muuttaa nykyistä talouden ja politiikan suuntaan kohti kestävää, tasa-arvoista ja oikeudenmukaista tulevaisuutta – kohti parempaa maailmaa.

Lähteet:

Berardi, Franco “Bifo”: Tietotyö ja prekaari mielentila. Tutkijaliitto 2006. Helsinki.

Lazzarato, Maurizio: Perustulon takaaminen – moninaisuuksien politiikkaa

(http://megafoni.kulma.net/index.php?art=193&am=1)

Keynes, John Maynard: The end of Laissez-Faire. The economic consequences of the Peace. 1926.

Mazzucato, Mariana: Yrittäjähenkinen valtio: Julkisen ja yksityisen sektorin myytit ja niiden murtaminen. Terra Cognita 2020. Helsinki.

Perustulon aika. Perkiö, Johanna; Suopanki, Kaisu (toim.) Into kustannus 2012. Helsinki.

Tallberg, Max: Uuden ajan kansalainen: Visio paremmasta maailmasta. 2022. www.avisionofabetterworld.net.

https://tieteentermipankki.fi/wiki/Nimitys:innovaatio

https://nypost.com/2019/07/08/seven-inventions-from-the-apollo-space-program-we-still-use-today/

https://www.thecollector.com/cold-war-gemini-apollo-programs-moon-landing/

Jaa somessa

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on whatsapp
WhatsApp

SINUA SAATTAVAT KIINNOSTAA MYÖS SEURAAVAT ARTIKKELIT

Mitä demokratia on?

Max Tallberg Kun tarkastellaan sitä, millainen hyvä yhteiskunta olisi, tietyt suuret taustakysymykset nousevat aina esiin, niin historiallisesta kuin nykypäivän näkökulmasta tarkasteltuna ja varmasti myös tulevaisuudessakin.

Globaaliin etelään kuuluvien ihmisten arjesta (osa 2)

Max Tallberg Käsittelin edellisessä tekstissäni Globaalin etelään kuuluvien ihmisten arkea pääosin siihen liittyvistä ongelmista käsin. Tässä tekstissä nostan puolestaan vahvemmin esiin ratkaisuja, sekä pohdin sitä,

Oletko ihminen, jonka mielestä on tärkeää pyrkiä parantamaan maailman tilaa?

Jos näin on asian laita, silloin Uuden ajan kansalainen: Visio paremmasta maailmasta on kirja, joka sinun tulisi lukea. Kirjassa Max Tallberg esittää konkreettisen poliittisen vision paremmasta maailmasta. Kirja on ladattavissa ilmaiseksi.