Max Tallberg
Ilmastokriisit ja niihin liittyvä ilmaston lämpeneminen muodostavat vakavan, eksistentiaalisen uhan ihmiskunnalle. Elämä maapallolla – ainakin nykymuodoissaan – voi tulla tiensä päähän, jos näitä uhkia vastaan ei toimita ajoissa. Muulla tärkeällä työllä, kuten esimerkiksi epätasa-arvoa ja populismia vähentävällä työllä, ei ole merkitystä, jos ilmastokriiseihin ei vastata tarpeeksi tehokkain keinoin. Populismi ja epätasa-arvo vain voimistuvat hallitsemattomien ilmastokriisien aiheuttamien muuttoliikkeitten ja konfliktien seurauksena. Luontokato ympäristön monimuotoisuuden rajun vähenemisen muodossa voi myös johtaa siihen, että planeetallamme elollinen luonto käytännössä kuolee, ja ihminen alkaa pitää sitä jossain määrin keinotekoisesti käynnissä. Sellainen planeetta olisi monin tavoin valtavasti köyhempi. Sen lisäksi tähänkin liittyy valtavia eksistentiaalisia riskejä. Esimerkiksi maailman ruokatuotanto vaarantuu, jos pölyttäjien lukumäärä jatkaa vähenemistään.
Myöhemmin saatamme olla tilanteessa, jossa ilmastonmuutosta on jälkikäteen heikennettävä. Tämä voisi käytännössä tarkoittaa ilmaston viilentämistä ihmisten toimesta, esimerkiksi hiilidioksidin imemistä ilmakehästä tai suuria metsittämishankkeita. Todennäköisesti joudumme näin korjaamaan tilannetta ohjataksemme sitä jälleen takaisin entiseen suuntaan. Jos maailmassa tehtäisiin enemmän yhteistyötä globaalisti, tulevaisuudessa voitaisiin saavuttaa tilanne, jossa koko maailma panostaisi tiettynä ajanjaksona valtavasti resursseja ilmasto-ongelmien ratkaisemiseen.
Paras lopputulos kuitenkin saadaan aikaan, jos päästöjä vähennetään jo nykypäivänä tarpeeksi nopeaan tahtiin. EU:ssa jo käytössä oleva päästökauppa on yksi keino tähän. Se kattaa yli 40 prosenttia koko EU:n kasvihuonekaasupäästöistä. Suomen kasvihuonekaasupäästöistä se kattaa hieman alle puolet. Päästökaupassa päästöille muodostuu markkinahinta. Jokaisen päästökaupassa mukana olevan yrityksen tulee hankkia lupa jokaista päästämäänsä hiilidioksiditonnia varten. Tätä kautta halutaan kannustaa yrityksiä saastuttamaan vähemmän, sillä mitä vähemmän saastuttaa, sitä vähemmän täytyy maksaa. Tämä toimii niin, että yritykset ostavat päästöoikeutensa huutokaupassa, jossa hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan.
Kauppa toimii myös niin, että kasvihuonepäästöjä vähennetään aina siellä, missä se on halvinta. Jos markkinoilta hankittavat päästöoikeudet ovat edullisempia kuin omia päästöjä vähentävät toimet, kannattaa toimijan hankkia päästöoikeuksia markkinoilta sen sijaan, että vähentäisi omia päästöjään. Mikäli taas päästöjen vähentäminen on edullisempaa kuin päästöoikeuden hankkiminen, kannattaa päästöjä itse vähentää.
EU:n päästökauppa on kuitenkin tähän mennessä toiminut tehottomasti. Päästöoikeuksia on ollut liikaa, niiden hinnat ovat olleet liian matalalla ja ilmaisia päästöoikeuksia on jaettu runsaskätisesti. Sen lisäksi päästöoikeuksia on käytetty markkinakikkailussa: esimerkiksi erilaisten futuurien avulla on suojauduttu päästöoikeuksien hinnannousua vastaan ja näin pidetty fossiilienergiaa kilpailukykyisenä. Nykyään päästökauppa toimiin kuitenkin tehokkaammin: päästöoikeuksien hinta on noussut merkittävästi ja päästökaupan piirissä olevat päästöt ovat sen myötä laskeneet noin 40 prosenttia.
Myös ylikulutus on nykypäivänä merkittävä ongelma. Maailman ylikulutuspäivä viittaa päivään, jolloin maailman kansalaisten kulutus ylittää maapallon kantokyvyn. Tämän päivän jälkeen maapallo ei enää kykene tuottamaan uusiutuvia luonnonvaroja tai absorboimaan kasvihuonepäästöjä. Suomessa tämä päivä oli vuonna 2021 huhtikuun 10, kun koko maailman ylikulutuspäivä on viime vuosien aikana koittanut heinä-elokuun vaihteessa.
Toinen, rohkeampi keino taistella ilmastonmuutosta vastaan – joka myös vastaisi ylikulutukseen – olisi määrittää jokaiselle maapallon kansalaiselle oma henkilökohtainen päästökiintiönsä. Tämän tulisi olla yhtä suuri kaikille. Siinä määriteltäisiin, kuinka paljon yksittäinen ihminen saa kuluttaa ja aiheuttaa päästöjä, jotta ilmastonmuutoksen vastainen taistelu voitaisiin voittaa. Tilanteessa voitaisiin myös käydä kauppaa niin, että rikas, enemmän päästöjä aiheuttava ihminen ostaisi osan köyhemmän, vähemmän päästöjä aiheuttavan ihmisen kiintiöstä. Tämä hyödyttäisi molempia osapuolia, sillä näin köyhempi henkilö hyötyisi tästä taloudellisesti samaan aikaan, kun rikkaampi ei joutuisi vähentämään päästöjään epärealistisen paljon. Tässä voisi myös olla välissä jonkinlainen uusi globaali ilmastopankki. Vähemmän päästävälle voitaisiin tämän toimijan välityksellä myös maksaa perustulon tapainen tukisumma, joka pienenisi, jos henkilö alkaisi saastuttamaan enemmän. Rikkaan, enemmän kuluttavan henkilön maksuista voitaisiin myös suoraan kompensoida hänen suurempaa kulutusta esimerkiksi metsittämishankkeiden kautta.
Kuitenkin samaan aikaan tämän tulisi toimia globaalisti oikeudenmukaisesti. Rikkaiden maiden paljon kuluttavien yksilöiden tulisi tarpeeksi vahvasti olla mukana ratkaisemassa ongelmaa, jota he ovat olleet merkittävällä tavalla aiheuttamassa. Tämä voisi toteutua niin, että rikkaat maat toteuttaisivat ensimmäisenä vihreän siirtymän, minkä jälkeen he tukisivat muita saavuttamaan saman. Köyhien maiden kansalaisia ei myöskään tulisi rangaista siitä, että he eivät välttämättä onnistu tekemään vihreää siirtymää yhtä nopeasti kuin rikkaiden maiden kansalaiset.
Ajatus henkilökohtaisesta päästökiintiöstä sopii hyvin Global Visionsin ajatusmaailmaan. Siinä kaikki maailman kansalaiset saisivat saman, yhtäläisen aseman. Siinä myös kaikkien päästöjä kohdeltaisiin samalla tavalla. On epäoikeudenmukaista, että nykykehityksen jatkuessa kehitysmaiden ihmiset ovat ne, jotka tulevat kärsimään ilmastonmuutoksesta eniten. Tämä on kaksin verroin epäoikeudenmukaista, sillä heidän kulutus ei ole se, mikä on aiheuttanut ongelman. Henkilökohtaisen päästökaupan mahdollistavilla tuloilla kehitysmaiden asukkaat voisivat sen sijaan parantaa elämäänsä merkittävästi samaan aikaan, kun ilmastonmuutoksen vastainen taistelu voitettaisiin.
Ajatusmaailmaamme sopii myös, että EU:n päästökauppa laajennettaisiin koskemaan koko maailmaa. Tämä johtaisi siihen, ettei sen asettamia sääntöjä voitaisi kiertää jonkin yksittäisen maan kohdalla. Samalla globaali päästökauppa loisi aidoin mahdollisuuden hillitä ilmastonmuutos ennen kuin se johtaa peruuttamattomiin seurauksiin.
Lähteet:
Soininvaara, Osmo. 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka. Teos 2021. Helsinki.
Tallberg, Max. Uuden ajan kansalainen: Visio paremmasta maailmasta. 2022. www.avisionofabetterworld.net.
Wilkinson, Richard & Pickett, Kate. The spirit level: Why greater equality makes societies stronger. Bloomsbury 2009. New York.
https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/paastotili_palkitsee_hiilipihin
https://yle.fi/uutiset/3-12316854
https://wwf.fi/uhat/ylikulutus/
